Aikakautisessa julkaisussa oli julkaistu erään pastorin laatima kirjoitus, jonka otsikko kuului "Valkoinen ja Musta Perkele". Kirjoituksesta tehtiin erään kansalaisen toimesta painovapauslain tarkoittama ilmoitus oikeusministeriölle. Koska painovapauslaki on kumottu ja korvattu uudella 1.1.2004 voimaan tulleella sananvapauslailla, siirsi Oikeusministeriö asian Valtakunnansyyttäjänvirastolle toimenpiteitä varten. Ilmoittajan käsityksen mukaan kirjoituksessa oli kyse kiihottamisesta Suomessa asuvia roomalaiskatolisia ja ortodokseja vastaan. Lisäksi ilmoittaja oli katsonut, että kirjoitus loukkaa törkeästi Suomeen diplomaattisessa suhteessa olevaa valtionpäämiestä - paavia - koska Vatikaani on valtio.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä tutki sananvapauslain 24 §:n nojalla oliko asiassa syytä epäillä rikosta tapahtuneeksi ja oliko näin ollen syytä määrätä esitutkinta toimitettavaksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että kirjoitus oli ymmärrettävissä katolista kirkkoa vastaan kohdistetuksi arvosteluksi. Kirjoituksessa oli myös arvosteltu kirkollisia tapoja kuten paastoa, selibaattia ja munkkeus-instituutiota. Kirjoituksen sävy oli kärjekäs ja paikoittain ivallinen.

Julkaistun kirjoituksen rikosoikeudellisessa arvioinnissa apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti huomiota sananvapauteen ja uskonnon vapauteen. Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Uskonnon vapaus puolestaan antaa yksilölle oikeuden tunnustaa omaa uskonnollista vakaumustaan ja siihen liittyviä käsityksiään. Sananvapaus ja uskonnon vapaus eivät kuitenkaan ole absoluuttisia perus- ja ihmisoikeuksia.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei kirjoituksessa täyttynyt koska siinä olleet lausumat olivat kohdistuneet katoliseen ja ortodoksiseen kristinuskoon ja niihin liittyviin suuntauksiin, oppeihin ja tapoihin sekä paavi-instituutioon. Kirjoittajan lausumista ei ollut pääteltävissä, että hänen tarkoituksenaan olisi samalla ollut kiihottaa näihin kirkkokuntiin kuuluvista henkilöistä muodostuvia kansanryhmiä vastaan. Uskonrauhan rikkomisen tunnusmerkistöä oli tässä tapauksessa tulkittava sananvapautta ja uskonnon vapautta suojaten supistavasti. Tämän johdosta kirjoitukseen sisältyneet paavi-instituutioon ja uskonnollisiin tapoihin kohdistuvat lausumat oli tässä tapauksessa luettava kirjoittajan sananvapauteen ja uskonnollisen vakaumuksen ilmaisemista koskevaan oikeuteen kuuluviksi eivätkä ne siten kuuluneet uskonrauhan rikkomista koskevan rangaistussäännön soveltamispiiriin.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi näin ollen, ettei asiassa ollut syytä epäillä rikosta. Asiassa ei siten ollut syytä määrätä esitutkintaa toimitettavaksi.(3/27/05)