Suositus koskee virallisen syyttäjälaitoksen asemaa rikosoikeusjärjestelmässä; hyväksytty 6.10.2000

EUROOPAN NEUVOSTO
MINISTERIKOMITEA

MINISTERIKOMITEAN JÄSENVALTIOLLE ANTAMA
SUOSITUS REC(2000)19
KOSKIEN VIRALLISEN SYYTTÄJÄLAITOKSEN ASEMAA RIKOSOIKEUSJÄRJESTELMÄSSÄ

(Ministerikomitean hyväksymä 6. päivänä lokakuuta 2000
ministereiden sijaisten 724. kokouksessa)

Euroopan neuvoston perussäännön artiklan 15.b ehtojen mukaisesti,

muistaen, että Euroopan neuvoston tavoitteena on saavuttaa suurempi yhtenäisyys jäsentensä kesken;

pitäen mielessä, että Euroopan neuvoston tarkoituksena on myöskin kaikkien aitojen demokratioiden perustan muodostavan laillisuusperiaatteen edistäminen;

ottaen huomioon, että rikosoikeusjärjestelmä on avainroolissa laillisuusperiaatteen turvaamisessa;

tietoisena kaikkien jäsenvaltioiden yhteisestä tarpeesta rikollisuutta vastaan käytävän taistelun tehostamiseksi sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla;

ottaen huomioon, että tätä tarkoitusta varten tulisi tehostaa sekä kansallisten rikosoikeusjärjestelmien että rikosasioissa tapahtuvan kansainvälisen yhteistyön tehokkuutta, samalla kun turvataan Euroopan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevassa sopimuksessa painotetut periaatteet;

tietoisena siitä, että myös virallisella syyttäjälaitoksella on tärkeä asema rikosoikeusjärjestelmässä sekä rikosasioiden kansainvälisessä yhteistyössä;

vakuuttuneena siitä, että tätä silmällä pitäen tulisi rohkaista yhteisten periaatteiden määrittelyä virallisia syyttäjiä varten jäsenvaltioissa;

ottaen huomioon kaikki ne periaatteet ja säännöt, jotka on ilmaistu ministerikomitean hyväksymissä, rikosasioita koskevissa instrumenteissa,

ministerikomitea suosittaa, että jäsenvaltioiden hallitukset perustaisivat seuraaville periaatteille lainsäädäntönsä ja käytäntönsä, jotka koskevat virallisen syyttäjälaitoksen asemaa rikosoikeusjärjestelmässä:

VIRALLISEN SYYTTÄJÄN TEHTÄVÄT

1. Viralliset syyttäjät ovat viranomaisia, jotka yhteiskunnan puolesta ja yleisen edun nimissä huolehtivat lain soveltamisesta, kun lain rikkomisesta seuraa rikosoikeudellinen seuraamus, ottaen huomioon sekä yksilön oikeudet että rikosoikeusjärjestelmän välttämätön tehokkuus.

2. Kaikissa rikosoikeusjärjestelmissä viralliset syyttäjät:

• päättävät syytteeseenpanosta tai syytteen jatkamisesta;
• ajavat syytteitä oikeusistuimissa;
• voivat valittaa oikeuden kaikista tai eräistä päätöksistä tai johtaa valitusprosessia.

3. Joissakin rikosoikeusjärjestelmissä viralliset syyttäjät lisäksi:

• toteuttavat kansallista kriminaalipolitiikkaa samalla sovittaen sitä sopivissa kohdin alueellisiin ja - paikallisiin olosuhteisiin;
• suorittavat, johtavat tai valvovat rikostutkintaa;
• varmistavat sen, että uhrit saavat tehokasta oikeudellista apua;
• päättävät syytteeseenpanon vaihtoehdoista;
• valvovat oikeuden päätösten täytäntöönpanoa;
• jne.

VIRALLISTEN SYYTTÄJIEN KÄYTETTÄVISSÄ OLEVAT SUOJAKEINOT NÄIDEN TEHTÄVIEN TOTEUTTAMISEKSI

4. Valtioiden tulisi ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin taatakseen sen, että viralliset syyttäjät kykenevät täyttämään ammatilliset tehtävänsä ja velvollisuutensa asianmukaisissa juridisissa ja organisatorisissa olosuhteissa samoin kuin heidän käytettävissään olevissa, erityisesti budjettivaroja koskevissa, olosuhteissa. Kyseiset olosuhteet ja toimintaedellytykset tulisi varmistaa läheisessä yhteistyössä virallisten syyttäjien edustajien kanssa.

5. Valtioiden tulisi ryhtyä toimenpiteisiin varmistaakseen sen, että:
a. virallisten syyttäjien rekrytointi, ylennykset ja siirto tapahtuvat oikeudenmukaisten ja puolueettomien menettelyjen mukaisesti, joihin sisältyy suojakeinoja määrättyjen ryhmien etuja suosivia pyrkimyksiä vastaan, ja sulkien pois millä tahansa perusteella, kuten sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisten tai muiden mielipiteiden, kansallisen tai sosiaalisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, omaisuuden, syntyperän tai muun aseman perusteella tapahtuvan syrjinnän;
b. virallisten syyttäjien urakehitystä, heidän ylennyksiään ja liikkuvuuttaan säätelevät tunnetut ja tasapuoliset kriteerit, kuten pätevyys ja kokemus;
c. myöskin palvelun tarpeet säätelevät virallisten syyttäjien liikkuvuutta;
d. virallisilla syyttäjillä on kohtuulliset palveluehdot, kuten palkkiot, virassaoloaika ja eläke, niin että ne vastaavat syyttäjien tärkeää roolia, samoin kuin asianmukainen eläkeikä, ja että näistä ehdoista määrätään laissa;
e. kurinpitomenettelyistä virallisia syyttäjiä kohtaan säädetään laissa ja niiden tulee taata oikeudenmukainen ja tasapuolinen arviointi ja ratkaisu, joka voidaan saattaa riippumattoman ja puolueettoman muutoksenhakuelimen tutkittavaksi;
f. virallisilla syyttäjillä on mahdollisuus tyydyttävään valitusmenettelyyn ja tarvittaessa mahdollisuus turvautua oikeusistuimeen, mikäli asia vaikuttaa heidän juridiseen asemaansa;
g. viranomaiset suojaavat fyysisesti virallisia syyttäjiä ja heidän perheitään, kun heidän henkilökohtainen turvallisuutensa on uhattuna heidän tehtäviensä asianmukaisen täyttämisen seurauksena.

6. Valtioiden tulisi myöskin ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että virallisilla syyttäjillä on todellinen sananvapaus, uskonvapaus, järjestäytymisvapaus ja kokoontumisvapaus. Heillä tulisi erityisesti olla oikeus osallistua julkiseen keskusteluun asioista, jotka koskevat lakia, lainkäyttöä ja ihmisoikeuksien edistämistä ja suojaamista, sekä liittyä paikallisiin, kansallisiin tai kansainvälisiin järjestöihin tai muodostaa tällaisia ja osallistua niiden kokouksiin yksityishenkilöinä ilman että heillä on ammatissaan haittaa lainmukaisesta toiminnastaan tai jäsenyydestään lainmukaisessa järjestössä. Edellä mainitut oikeudet voivat olla rajoitettuja ainoastaan sikäli kuin laissa niin säädetään ja sikäli kuin on tarpeen ylläpitää virallisten syyttäjien perustuslaillinen1) asema. Sellaisissa tapauksissa, joissa edellä mainittuja oikeuksia vastaan rikotaan, on tehokkaan oikeussuojakeinon oltava käytettävissä.

7. Koulutus on kaikkien virallisten syyttäjien sekä velvollisuus että oikeus, sekä ennen heidän nimittämistään että jatkuvalla pohjalla. Valtioiden tulisi tämän vuoksi ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että viralliset syyttäjät saavat asianmukaista koulutusta sekä ennen heidän nimittämistään että sen jälkeen. Virallisille syyttäjille tulisi erityisesti antaa tarvittavat tiedot
a. heidän toimensa periaatteista ja eettisistä velvollisuuksista;
b. epäiltyjen henkilöiden, uhrien ja todistajien perustuslaillisesta ja juridisesta suojelusta;
c. ihmisoikeuksista ja vapauksista siten kuin ne määritellään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa koskevassa sopimuksessa, erityisesti tämän sopimuksen artikloissa 5 ja 6 mainituista oikeuksista;
d. työn organisaation, johtamisen ja henkilöstön periaatteista ja käytännöistä oikeudellisessa yhteydessä;
e. sellaisista mekanismeista ja materiaaleista, joiden avulla he saavuttavat yhdenmukaisuutta toiminnoissaan.
Valtioiden tulisi lisäksi ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin antaakseen lisäkoulutusta erityisissä kysymyksissä tai erityisillä alueilla, nykyisten olosuhteiden valossa, ottaen erityisesti huomioon rikollisuuden lajit ja kehityksen sekä rikosoikeudellisissa asioissa tapahtuvan kansainvälisen yhteistyön.

8. Jotta erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden kehittyviin muotoihin voitaisiin vastata paremmin, olisi erikoistuminen nähtävä ensiarvoisen tärkeänä ottaen huomioon syyttäjälaitoksen organisointi, koulutus ja urakehitys. Lisäksi tulisi kehittää sellaisten eri alojen ryhmien, joiden tarkoituksena on avustaa virallisia syyttäjiä heidän tehtävissään, yhteistyötä sekä hyödyntää tällaisiin ryhmiin turvautumista.

9. Mitä tulee virallisen syyttäjälaitoksen organisointiin ja sisäiseen toimintaan, erityisesti mitä tulee tapausten toimeksiantoon ja niiden siirtoon, tämän tulisi täyttää tasapuolisuuden ja riippumattomuuden vaatimukset ja tehostaa rikosoikeusjärjestelmän asianmukaista toimintaa, erityisesti kuhunkin asiaan käytettävän juridisen pätevyyden ja erikoistumisen tasolla.

10.Kaikilla virallisilla syyttäjillä on oikeus vaatia, että heille osoitettavat ohjeet annetaan kirjallisina. Milloin hän uskoo ohjeen olevan joko laiton tai vastoin hänen omaatuntoaan, pitäisi sellaisen asianmukaisen sisäisen menettelyn olla käytettävissä, joka voi johtaa hänen mahdolliseen korvaamiseensa toisella syyttäjällä.

VIRALLISEN SYYTTÄJÄN JA TOIMEENPANOVALLAN JA LAINSÄÄDÄNTÖVALLAN VÄLINEN SUHDE

11.Valtioiden tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että viralliset syyttäjät voivat suoriutua ammattitehtävistään ja -velvollisuuksistaan ilman aiheetonta häirintää tai joutumatta aiheettomasti siviili- tai rikosoikeudelliseen tai muuhun vastuuseen. Virallisen syyttäjälaitoksen on kuitenkin säännöllisesti ja julkisesti selostettava toimintojaan kokonaisuutena ja erityisesti tapaa, jolla sen painopistetehtävät on toteutettu.

12.Virallisten syyttäjien ei tule puuttua lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan toimivaltaan.

13.Milloin virallinen syyttäjälaitos on hallituksen osa tai riippuvainen hallituksesta, valtioiden tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että:
a. laissa määrätään millä tavoin ja missä laajuudessa hallituksella on valtaa suhteessa viralliseen syyttäjälaitokseen;
b. hallitus käyttää valtaansa avoimella tavalla ja noudattaen kansainvälisiä sopimuksia, kansallista lainsäädäntöä ja yleisiä oikeudellisia periaatteita;
c. milloin hallitus antaa yleisluonteisia ohjeita, kyseisten ohjeiden on oltava kirjalliset ja ne on julkaistava asianmukaisella tavalla;
d. milloin hallituksella on oikeus antaa ohjeita syytteen ajamiseksi määrätyssä tapauksessa, kyseisten ohjeiden tulee sellaisenaan varmistaa, että avoimuutta ja tasa-arvoisuutta kunnioitetaan kansallisen lain mukaisesti, jolloin hallitus on velvollinen esimerkiksi:

• hankkimaan etukäteen kirjallisia neuvoja joko toimivaltaiselta viralliselta syyttäjältä tai virallista syyttäjälaitosta edustavalta elimeltä;
• asianmukaisesti selittämään kirjallisia ohjeitaan, varsinkin kun ne poikkeavat virallisen syyttäjän antamista neuvoista, ja toimittamaan ne normaalin komentoketjun välityksellä;
• varmistamaan, että ennen oikeudenkäyntiä neuvot ja ohjeet muodostuvat osaksi oikeudenkäyntiaineistoa, niin että muut osapuolet voivat hankkia siitä tietoja ja kommentoida sitä;

e. Viralliset syyttäjät saavat aina vapaasti esittää tuomioistuimelle itse valitsemansa juridiset argumentit, silloinkin, kun he ovat velvolliset ottamaan saamansa ohjeet kirjallisesti huomioon;
f. periaatteessa tulisi kieltää sellaiset ohjeet, joiden mukaan syytettä ei ajeta määrätyssä tapauksessa. Ellei näin ole asiain laita, tällaisten ohjeiden tulisi olla aina poikkeukselliset ja niihin tulisi soveltaa, paitsi edellisessä d- ja e-kohdassa olevia vaatimuksia, myöskin asianmukaista määrättyä valvontaa, jonka tarkoituksena on erityisesti avoimuuden varmistaminen.

14.Maissa, joissa virallinen syyttäjälaitos on riippumaton hallituksesta, valtion tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että lailla määrätään virallisen syyttäjälaitoksen riippumattomuuden luonteesta ja laajuudesta.

15.Kriminaalipolitiikan oikeudenmukaisuuden ja tehokkuuden edistämiseksi virallisten syyttäjien tulee olla yhteistyössä valtiollisten elinten ja laitosten kanssa siinä määrin kuin tämä on lainmukaista.

16.Virallisilla syyttäjillä tulisi olla mahdollisuus esteettömästi nostaa syyte virkamiehiä vastaan virkamiesten tekemistä rikoksista, koskien erityisesti korruptiota, vallan väärinkäyttöä, ihmisoikeuksien vakavia rikkomisia ja muita kansainvälisen oikeuden tuntemia rikoksia.

VIRALLISTEN SYYTTÄJIEN JA OIKEUSISTUIMIEN TUOMAREIDEN VÄLINEN SUHDE

17.Valtioiden tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että virallisten syyttäjien juridinen asema, toimivaltuudet ja rooli oikeudenkäynneissä on määrätty laissa siten, että ei voi syntyä mitään perusteltua epäilyä tuomioistuinten tuomareiden riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Valtioiden tulee erityisesti taata, että sama henkilö ei voi yhtä aikaa suorittaa virallisen syyttäjän ja tuomioistuimen tuomarin tehtäviä.

18.Mikäli oikeusjärjestelmä sen sallii, valtioiden tulisi kuitenkin ryhtyä
toimenpiteisiin sen mahdollistamiseksi, että sama henkilö voi peräjälkeen suorittaa virallisen syyttäjän tehtäviä ja tuomarin tehtäviä tai päinvastoin. Tällaiset tehtävien muutokset ovat mahdolliset ainoastaan kysymyksessä olevan henkilön nimenomaisesta pyynnöstä ja suojakeinot huomioiden.

19.Virallisten syyttäjien on tarkoin kunnioitettava tuomareiden riippumattomuutta ja puolueettomuutta; heidän ei pidä varsinkaan kyseenalaistaa annettuja oikeuden päätöksiä tai estää niiden täytäntöönpanoa, paitsi milloin he käyttävät valitusoikeuksiaan tai jotakin muuta vahvistus- tai toteamismenettelyä.

20.Virallisten syyttäjien tulee olla tasapuolisia ja oikeudenmukaisia oikeudenkäyntien aikana. Heidän tulee erityisesti varmistaa, että oikeudelle esitetään kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja juridiset perustelut, joita oikeudenmukainen oikeudenkäyttö edellyttää.

VIRALLISTEN SYYTTÄJIEN JA POLIISIN VÄLISET SUHTEET

21.Virallisten syyttäjien tulisi yleensä tutkia tarkasti poliisin suorittaman tutkinnan lainmukaisuus viimeistään siinä vaiheessa, kun he päättävät syytteeseenpanosta tai syytteen ajamisen jatkamisesta. Tässä suhteessa viralliset syyttäjät valvovat lisäksi noudattavatko poliisit ihmisoikeuksia.

22.Sellaisissa maissa, joissa poliisi on virallisen syyttäjälaitoksen
määräämisvallan alainen tai joissa virallinen syyttäjä joko suorittaa tai valvoo poliisitutkintaa, valtion tulisi ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että virallinen syyttäjä voi:

a. antaa asianmukaisia ohjeita poliisille, jotta kriminaalipolitiikan prioriteetit toteutuvat tehokkaasti, varsinkin päätettäessä minkälaiset tapaukset tulisi käsitellä ensiksi, päätettäessä näytön hankkimiskeinoista, käytettävästä henkilöstöstä, tutkinta-ajoista, viralliselle syyttäjälle annettavista tiedoista jne.
b. kun eri poliisielimiä on käytettävissä, kohdistaa yksittäiset tapaukset siihen elimeen, jonka hän katsoo voivan käsitellä asian parhaiten;
c. suorittaa arviointeja ja tarkastuksia sikäli kuin tällaiset ovat tarpeen, jotta varmistetaan ohjeiden ja lain noudattaminen;
d. tarpeen mukaan joko rangaista mahdollisista rikkomuksista tai edistää niiden rankaisemista.

23.Sellaisten valtioiden, joissa poliisi on riippumaton virallisesta syyttäjälaitoksesta, tulisi ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että syyttäjien ja poliisien välillä on asianmukaista ja toimivaa yhteistyötä.

VIRALLISEN SYYTTÄJÄN VELVOLLISUUDET SUHTEESSA YKSILÖIHIN

24.Tehtäviensä hoidossa virallisten syyttäjien tulee erityisesti:

a. suorittaa tehtävänsä oikeudenmukaisesti, puolueettomasti ja tasapuolisesti;
b. kunnioittaa ihmisoikeuksia ja pyrkiä suojelemaan niitä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa koskevan sopimuksen mukaisesti;
c. pyrkiä varmistamaan, että rikosoikeusjärjestelmä toimii mahdollisimman joutuisasti.

25.Virallisten syyttäjien on vältettävä kaikenlainen syrjintä, kuten sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisten tai muiden mielipiteiden, kansallisen tai sosiaalisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, omaisuuden, syntyperän, terveyden, vammaisuuden tai muun aseman perusteella tapahtuva syrjintä.

26.Virallisten syyttäjien tulee varmistaa yhdenvertaisuus lain edessä ja heidän on huomioitava kaikki asiaan vaikuttavat seikat, myöskin epäiltyä henkilöä koskevat, siitä riippumatta ovatko ne tälle eduksi tai haitaksi.

27.Virallisten syyttäjien ei tule nostaa syytettä tai jatkaa syytteen ajamista silloin kun puolueeton tutkimus osoittaa syytteen aiheettomaksi.

28.Virallisten syyttäjien ei pidä esittää epäiltyjä henkilöitä vastaan sellaisia todisteita, joiden he tietävät tai kohtuudella voivat epäillä saaduiksi lainvastaisin menetelmin. Mikäli asia on kyseenalainen, virallisten syyttäjien tulee kehottaa oikeutta päättämään, voidaanko kyseinen todiste esittää.

29.Virallisten syyttäjien tulee pyrkiä turvaamaan tasapuolisten tietojen periaate, erityisesti paljastamalla muille osapuolille - paitsi milloin laki määrää toisin - sellaiset heidän hallussaan olevat tiedot, jotka saattavat vaikuttaa oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen.

30.Virallisten syyttäjien tulee pitää kolmansilta saatuja tietoja luottamuksellisina, varsinkin kun syyttömyysolettama on kyseessä, ellei oikeudenmukaisuus tai laki edellytä tietojen paljastamista.

31.Milloin viralliset syyttäjät ovat oikeutettuja ryhtymään toimenpiteisiin, jotka aiheuttavat puuttumisen epäillyn henkilön perusoikeuksiin ja -vapauksiin, on kyseisten toimenpiteiden tuomioistuinvalvonnan oltava mahdollinen.

32.Virallisten syyttäjien on otettava asianmukaisesti huomioon todistajien edut ja erityisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin tai otettava osaa toimenpiteisiin todistajien hengen, turvallisuuden ja yksityisyyden suojaamiseksi tai varmistettava, että tällaisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.

33.Virallisten syyttäjien on otettava asianmukaisesti huomioon uhrien mielipiteet ja osallistuminen, kun heidän henkilökohtaiset etunsa ovat vaarassa, ryhdyttävä toimenpiteisiin tai otettava osaa toimenpiteisiin, joilla varmistetaan, että uhreille annetaan tietoja sekä heidän oikeuksistaan että oikeudenkäynnin edistymisestä.

34.Asianosaisten, joiden asema on tunnettu tai tunnistettavissa, erityisesti uhrien, on voitava riitauttaa virallisten syyttäjien päätös jättää syyte nostamatta; mahdollisen esimiehen tekemän uudelleenarvioinnin lisäksi tällainen riitauttaminen voi tapahtua joko tuomioistuinteitse tai sallimalla asianosaisen nostaa itse syyte.

35.Valtioiden tulisi varmistaa, että virallisten syyttäjien tulee noudattaa käytännesääntöjä virkatehtäviensä hoidossa. Tällaisten sääntöjen rikkominen voi johtaa asianmukaisiin seuraamuksiin edellä olevan kohdan 5 mukaisesti. Virallisten syyttäjien toiminnan tulee olla säännöllisen sisäisen valvonnan alainen.

36.a. Virallisten syyttäjien oikeudenmukaisen, yhdenmukaisen ja tehokkaan toiminnan edistämiseksi valtioiden tulisi pyrkiä:
asettamaan etusijalle hierarkkiset organisointimenetelmät, mutta ilman että kyseiset menetelmät johtavat tehottomiin tai hankaloittaviin byrokraattisiin rakenteisiin;
määrittelemään yleiset suuntaviivat kriminaalipolitiikan toteutukselle;
määrittelemään yleiset suuntaviivat ja kriteerit, joihin voidaan vedota yksittäisissä tapauksissa tehtävissä ratkaisuissa, jotta saadaan aikaan suoja mielivaltaista päätöksentekoa vastaan.
b. Edellä mainituista organisointimenetelmistä, suuntaviivoista, periaatteista ja kriteereistä tulisi päättää eduskunnan tai hallituksen tai, mikäli kansallinen laki turvaa virallisen syyttäjän riippumattomuuden, virallisen syyttäjälaitoksen edustajien toimesta.
C. Yleisölle on tiedotettava edellä mainituista organisointimenetelmistä, suuntaviivoista, periaatteista ja kriteereistä; jokaiselle on pyynnöstä annettava niistä tieto.

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

37.Riippumatta asemasta, joka voi mahdollisesti kuulua muille lainkäyttöviranomaisille kansainväliseen oikeudelliseen yhteistyöhön liittyvistä asioissa, tulisi suoria yhteyksiä edistää eri maiden virallisten syyttäjien välillä kansainvälisten sopimusten puitteissa, mikäli tällaisia on, tai muutoin käytännön järjestelyjen pohjalta.

38.Useilla alueilla olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla edistetään suoria yhteyksiä virallisten syyttäjien välillä lainkäyttöviranomaisten kansainvälisessä oikeudellisessa yhteistyössä. Tällaisia toimenpiteitä olisivat varsinkin seuraavat:
a. asiakirjojen jakelu;
b. yhteyshenkilö- ja osoiteluettelon laatiminen, jossa mainitaan eri syyttäjäviranomaisten asianmukaisten yhteyshenkilöiden nimet sekä heidän erikoisalansa, vastuualueensa jne.;
c. säännöllisten henkilökohtaisten yhteyksien järjestäminen eri maiden virallisten syyttäjien välillä, varsinkin järjestämällä ylimpien syyttäjien säännölliset tapaamiset;
d. koulutuksen ja tietoisuutta lisäävien tilaisuuksien järjestäminen;
e. vieraaseen valtioon sijoitettavien yhteyssyyttäjien käyttöönotto ja heidän toimintansa kehittäminen;
f. kielikoulutus;
g. sähköisen tiedonsiirron käytön kehittäminen;
h. työseminaarien järjestäminen muiden valtioiden kanssa keskinäistä oikeusapua ja yhteisiä rikosasioita koskevissa kysymyksissä.

39.Keskinäisen oikeusavun menetelmien rationalisointia ja koordinointia varten tulisi tehdä seuraavaa:
a. lisätä virallisten syyttäjien tietoisuutta siitä, että kansainväliseen yhteistyöhön osallistuminen on tarpeen;
b. edistää eräiden virallisten syyttäjien erikoistumista kansainvälisen yhteistyön kentällä;
Tätä varten valtioiden tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että virallinen syyttäjä oikeusapua pyytävässä valtiossa, jossa hän vastaa kansainvälisestä yhteistyöstä, voi osoittaa keskinäistä oikeusapua koskevat pyynnöt suoraan pyydetyn valtion sille viranomaiselle, jolla on oikeus ryhtyä pyydettyyn toimenpiteeseen, ja että viimeksi mainittu viranomainen voi palauttaa hankitun todisteen suoraan sitä pyytäneelle syyttäjälle.

1) Tässä käytetyllä "perustuslaillinen" -sanalla viitataan virallisen syyttäjän laissa määrättyihin tarkoitusperiin ja toimivaltuuksiin eikä minkään valtion perustuslakiin.