Apulaisvaltakunnansyyttäjä on antanut johtavalle kihlakunnansyyttäjälle huomautuksen lainvastaisesta ratkaisusta rangaistusmääräysmenettelyssä.

Syylliseksi epäilty oli laissa säädetyssä määräajassa vastustanut saamaansa rangaistusvaatimusta. Vastustamisen syynä oli ollut teon kiistäminen. Kun teko eli syyllisyys kiistetään syyttäjän syyksilukeva ratkaisu on mahdollinen vain, jos epäilty esitutkinnassa myöntää teon ja nimenomaisesti uudelleen luopuu oikeudestaan oikeudenkäyntiin.

Epäilty oli halunnut käyttää oikeuttaan oikeudenkäyntiin, joten johtavan kihlakunnansyyttäjän olisi tullut saattaa rikosasia käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Sen sijaan hän oli lainvastaisesti ensin määränyt lievemmän rangaistuksen ja sen jälkeen ratkaisunsa kirjoitusvirheenä korjaten peruuttanut rangaistusvaatimuksen ja määrännyt annettavaksi rikesakon. Syyttäjällä ei ole mahdollisuutta määrätä rangaistukseksi rikesakkoa käsiteltävänään olevassa rikosasiassa.

Rangaistusta ei saa tuomita, ellei syytettä ole nostettu kahdessa vuodessa, jos kovin rangaistus on sakkoa kuten liikennerikkomuksessa. Rangaistusmääräyksin ratkaistavaksi saatetun vaatimuksen vanhentumisesta on säädetty erikseen ja syyteoikeuden vanheneminen katkeaa silloin, kun rangaistusvaatimus annetaan epäillylle tiedoksi.

Rangaistusmääräysmenettelyn luonne, yleisen edun vaatimukset ja vastaajan oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen säännöksen on katsottava tarkoittavan katkeamisvaikutuksen ulottumista vain vastustamisen jälkeiseen välittömästi seuraavaan tuomioistuinkäsittelyyn ja että peruuttamisen jälkeen annettava uusi rangaistusvaatimus on annettava tiedoksi alkuperäisen syyteoikeuden vanhentumisajan kuluessa. Kts. myös KKO:2004:41. Epäillyn vastustaman ja syyttäjän peruuttaman liikennerikkomuksen syyteoikeus on vanhentunut. (297/21/02)