Valtionsyyttäjä katsoi, ettei ollut syytä epäillä poliisipäällikön ja komisarion syyllistyneen yllä mainittuun tai muuhunkaan rikokseen maksaessaan oma-aloitteisesti asianomistajalle vahingonkorvausta esitutkinnan aikana tapahtuneen rikoksen vanhentumisen perusteella. Asianomistaja väitti myös erästä toista asiaa koskeneesta syytteestä luopuneen johtavan kihlakunnansyyttäjän luvanneen maksaa asianomistajalle vahingonkorvausta luopumisen johdosta. Koska lupauksen tapahtumisesta ei ollut mitään asianomistajan väitettä tukevaa näyttöä eikä vahingonkorvauksen lupaaminen sinällään ole rangaistavaa, valtionsyyttäjä katsoi, ettei ollut syytä epäillä johtavan kihlakunnansyyttäjän syyllistyneen edellä mainittuun tai muuhunkaan rikokseen. (R 04/32)