Apulaisvaltakunnansyyttäjä on päättänyt nostaa syytteen törkeää veropetosta koskevassa asiassa, jossa syyteharkinta oli kestänyt lähes neljä vuotta. Johtava kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt asiassa ensin ratkaisun syyttämättäjättämisestä ja sitten peruuttanut päätöksensä. Saadun selvityksen perusteella ei voitu yksiselitteisesti katsoa, että syyttäjä olisi ratkaisunsa jälkeen saanut sellaista uutta asiaan vaikuttavaa selvitystä, joka olisi osoittanut hänen alkuperäisen päätöksensä perustuneen olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin. Kun valtakunnansyyttäjällä ylimpänä syyttäjänä on kaikissa syyteasioissa toimivalta, johtavan kihlakunnansyyttäjän olisi tullut saattaa asia valtakunnansyyttäjän ratkaistavaksi.

Syyteharkinta oli edellä mainitusta syystä kestänyt kauemmin kuin sen laatu ja laajuus olisivat edellyttäneet. Viivästyksellä ei kuitenkaan katsottu olevan vaikutusta syytekynnyksen ylittymiseen ja syyttäjän velvollisuuteen viedä asia tuomioistuimen ratkaistavaksi. (160/41/04)

Käräjäoikeus hylkäsi syytteen.