Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi syytteen nostettavaksi asiassa, jossa johtava kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta näytön puuttumisen vuoksi törkeää kavallusta koskevassa asiassa. Syyttäjä oli katsonut, että asiassa ei ollut todennäköisiä syitä epäillä ilmiannetun syyllistyneen kavallukseen, vaikka hän oli erään kuolinpesän asioita hoitaessaan nostanut perusteettomiksi väitettyjen itse laatimiensa laskujen perusteella pesän varoja itselleen. Epäilty ei ollut toiminut tahallaan, koska hän oli katsonut laskuttamiensa kulujen ja palkkioiden olevan korvausta pesän hyväksi tehdyistä toimista. Syyttäjän mukaan riidanalaiseksi oli jäänyt, mitkä suorituksista olivat kuuluneet kuolinpesälle ja epäselväksi se, mikä oli epäillyn tekemien toimenpiteiden tarkempi laatu ja asianomistajien vahingonkorvausvaatimusten määrä.

Valtakunnansyyttäjänvirasto suoritutti asiassa lisätutkinnan, jossa selvitettiin asianomistajan korvausvaatimuksen määrä sekä se, millaisia toimia epäilty oli kuolinpesässä suorittanut.

Johtavan kihlakunnansyyttäjän huomiota kiinnitettiin siihen, että syyttäjän tulee huolehtia mm. siitä, että esitutkinta on suoritettu niin kattavasti, että hänellä on syyteharkintaa tehdessään käytössään kaikki asian rikosoikeudelliselle arvioinnille välttämätön aineisto.

Kavallusta koskevassa asiassa keskeistä on selvittää, kuinka suuri taloudellinen vahinko väitetystä menettelystä on asianomistajalle aiheutunut. Päätöstä syyttämättä jättämisestä ei voi perustaa sille, että esitutkinnassa ei ole selvitetty asianomistajalle aiheutunutta vahinkoa ja sen perusteena olevan laskutuksen aiheellisuutta. Jos esitutkinta on ollut puutteellista, syyttäjän velvollisuus on täydennyttää se. Syyttäjän on myös suoritettava oikeudellinen harkinta siitä, kuuluvatko tietyt suoritukset kuolinpesän vai sen osakkaan maksettaviksi. (583/21/03)