Apulaissyyttäjä oli jättänyt rattijuopumusasian vähäisenä syyttämättä. Syylliseksi epäilty oli kuljettanut henkilöautoa valtatiellä pitkähkön matkan nautittuaan alkoholia niin, että hänen uloshengitysilman alkoholipitoisuus ajon jälkeen oli ollut 0,22 mg/l.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi syytteen nostettavaksi. Suomen perustuslain 6 §:n 1 momentin ja yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:n nojalla oikeudellisissa ratkaisuissa tulee noudattaa tasapuolisuutta. Rattijuopumus on tyypillisesti rikos, jossa on varsin vakiintunut oikeuskäytäntö.

Syyttämättäjättämissäännöstä sovellettaessa jokaisessa yksittäistapauksessa on arvioitava, onko rikosta pidettävä normaalitapaukseen verrattuna vähäisenä. Erityisesti ajomatkalle ja ajo-olosuhteille on annettu merkitystä arvioitaessa rattijuopumuksen vähäisyyttä.

Kysymyksessä oleva ajo oli tapahtunut valtatiellä pitkähköllä matkalla. Teon haitallisuuteen nähden ei näin ollen ollut perusteita katsoa tekoa vähäiseksi. Ajoon lähteminen ei myöskään ollut tapahtunut sellaisesta pakottavasta syystä, että sen perusteella tässä yksittäistapauksessa olisi voinut tekoa pitää vähäisenä. (386/21/04)

Seinäjoen käräjäoikeus tuomitsi vastaajan syytteen mukaisesti rattijuopumuksesta 25 päiväsakkoon.