Maaperän pilaamista koskeneessa asiassa apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota syyttämättäjättämispäätöksen perustelujen selkeän rakenteen sekä kattavan ja johdonmukaisen sisällön merkitykseen asianosaisille ja muille.

Asianomistajan tekemän kantelun kohteina olleissa kahdessa syyttämäjättämispäätöksissä oli poikettu valtakunnansyyttäjän antamista yleisistä ohjeista (VKS:2000:2) syyttämättäjättämispäätöksen perusteen esittämisestä suorasanaisena. Siitä ja päätösten perustelujen muusta kirjoitustavasta johtuen jäi jonkin verran epäselväksi, oliko päätösten tosiasiallinen peruste ollut "ei rikos" vai "ei näyttöä".

Lisäksi päätösten perusteluiden valossa jäi epäselväksi, miten syyteharkinnassa rikos oli lain 48 luvun rangaistussäännösten ohella otettu huomioon ympäristönsuojelulain (86/2000) lain 116 §:n 2 momentin 4 -kohdan rangaistussäännös ympäristönsuojelulain rikkomisesta liittyen saman lain 7 §:ää koskevaan maaperän pilaamiskieltoon.(329/21/01)