Kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta ei rikos -perusteella asiassa, jossa ravintolarakennuksen takana olleella alueella juoksuvaijeriin kytkettynä ollut koira oli purrut sen luokse mennyttä 5-vuotiasta lasta. Alueella oli ollut useita koirasta varoittavia kylttejä ja koiran omistaja oli nimenomaisesti varoittanut koirasta ja ilmoittanut, ettei sen luokse saanut mennä.

Kihlakunnansyyttäjä oli syyttämättäjättämispäätöksessään arvioinut lainvastaiseksi epäiltyä menettelyä tapahtuma-aikana voimassa olleen rikoslain 44 luvun 7 ja 8 §:ien kannalta, mutta todennut, että mikäli asia käsiteltäisiin oikeudessa, siihen tulisi sovellettavaksi 1.9.2002 voimaantulleen rikoslain 44 luvun 15 §:ssä (400/2002) tarkoitettu eläimen vartioimatta jättämistä koskeva säännös. Päätöksessä oli tästä syystä arvioitu rikoksesta epäillyn menettelyä myös mainitun säännöksen kannalta.

Asiassa oli syyttämättäjättämispäätöksen antamisen jälkeen asianomistajan pyynnöstä toimitettu lisätutkinta, jonka valmistuttua kihlakunnansyyttäjä oli kirjeellä ilmoittanut asianomistajalle, ettei alkuperäisen syyteharkinnan lopputulosta ollut aihetta muuttaa. Mainittuun kirjeeseen sisältyi myös syyttäjän sovittelukehotukseksi luonnehdittava lausuma.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen on asianomistajan kanneltua kihlakunnansyyttäjän päätöksestä ottanut asian uuteen syyteharkintaan, jossa lainvastaiseksi epäiltyä menettelyä on arvioitu, paitsi tapahtuma-aikana voimassaolleen rikoslain 44 luvun 7 ja 8 §:issä tarkoitettujen tunnusmerkistöjen, myös rikoslain 21 luvun 10 §:ssä tarkoitetun vammantuottamusta koskevan tunnusmerkistön valossa.

Päätöksessä on todettu, että asiassa on rikoslain 44 luvussa tarkoitettujen rikosten osalta sovellettava tapahtuma-aikana voimassaolleen lain säännöksiä. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen on uudessa syyteharkinnassa päätynyt samaan lopputulokseen kuin kihlakunnansyyttäjä.

Kihlakunnansyyttäjän huomiota kiinnitettiin siihen, että esitutkinnan kohteena ollutta lainvastaiseksi epäiltyä menettelyä tulee arvioida kaikkien niiden rikostunnusmerkistöjen kannalta, jotka kulloisessakin tapauksessa saattavat tulla kysymykseen ja että syyttäjän tulee tarvittaessa omasta aloitteestaan määrätä lisätutkinta.

Todettiin myös, että asianosaisten välillä saavutetulle sovinnolle voidaan syyteharkinnassa antaa merkitystä vain sellaisissa tapauksissa, joissa syyttäjä toteaa epäillyn syyllistyneen tiettyyn rikokseen. Lisäksi kiinnitettiin kihlakunnansyyttäjän huomiota rangaistussäännösten ajallista soveltuvuutta koskeviin säännöksiin. (539/21/03)