Apulaissyyttäjä oli lähettänyt epäiltyä kunnianloukkausta koskevan asian kahdesti sovitteluun, jonka jäätyä tuloksettomasti hän oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen ei näyttöä -perusteella. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi ratkaisussaan, että syyttäjä ei ollut menetellyt asianmukaisesti lähettäessään asian sovitteluun harkitsematta ensin, oliko asiassa ylipäätään todennäköisiä syitä epäillä rikoksen tapahtuneen ja voitaisiinko jotakuta syyttää rikoksesta. (140/21/04)