Kihlakunnansyyttäjä oli ei rikos -perusteella jättänyt syytteen nostamatta epäillystä omankädenoikeudesta vuokralaisen häätötilanteessa. Asianomistajan mielestä syyttäjän ratkaisu oli väärä, koska vuokralaista ei voida häätää asunnosta ilman viranomaisen myötävaikutusta. Syyttäjä ei ollut myöskään suorittanut syyteharkintaa kaikista niistä rikoksista, joita asianomistaja epäili tapahtuneen.

Asia otettiin uuteen syyteharkintaan, jossa päädyttiin siihen, että kolmen rikoksesta epäillyn henkilön kohdalla omankädenoikeuden tunnusmerkistö täyttyi, mutta tekoa oli pidettävä siinä määrin vähäisenä, että syyte voidaan jättää nostamatta ns. vähäisyysperusteella. Yhden henkilön kohdalla omankädenoikeudesta ei ollut näyttöä. Muista asianomistajan epäilemistä rikoksista (vahingonteko, laiton uhkaus, pakottaminen) ei ollut näyttöä kenenkään epäillyn kohdalla.

Kihlakunnansyyttäjän huomiota kiinnitettiin siihen, että syyttäjän tulee tämän tyyppisen jutun syyteharkintavaiheessa perehtyä myös huoneenvuokralainsäädäntöön sen selvittämiseksi, vaatiiko tietty vuokranantajatahon vuokralaiseen kohdistama toimenpide viranomaisen myötävaikutusta omankädenoikeuden tunnusmerkistön edellyttämällä tavalla.

Syyteharkinnan kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt riittävässä laajuudessa.(JK/LM) Dnro 214/21/04