Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen ei rikos -perusteella asiassa, jossa henkilön epäiltiin syyllistyneen muun muassa luvattomaan pyyntiin. Rikosilmoitus oli koskenut myös muita rikosnimikkeitä ja asianomistajan kuulustelukertomukseen liitetyssä tutkintapyynnössä oli selostettu muutakin kuin varsinaiseen epäiltyyn luvattomaan pyyntiin liittyvää epäillyn menettelyä. Syyttämättäjättämispäätöksessä ei ollut otettu kantaa rikolliseksi epäiltyyn menettelyyn kokonaisuudessaan.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi tekemässään uudessa syyteharkinnassa, jonka yhteydessä kuultiin esitutkinnassa aikaisemmin epäiltynä kuultu toinen henkilö uudelleen todistajana, että syyteharkinnassa oli ollut kysymys näytön luotettavuuden ja riittävyyden arvioinnista, ja päätyi syyttämättä jättämiseen ei näyttöä -perusteella kaikkien tutkintapyynnössä yksilöityjen rikoksiksi epäiltyjen tekojen osalta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti syyttäjän huomiota valtakunnansyyttäjän ohjeeseen VKS:2000:2 päätöksen perusteiden määräytymisen osalta sekä siihen, että syyteharkinnassa ja päätöksen perusteluissa tuli ottaa huomioon rikolliseksi epäilty menettely kokonaisuudessaan. (176/21/04)