| Tapon yritys, törkeä vammantuottamus, vaaran aiheuttaminen ja törkeä kotirauhan rikkominen, syyntakeettomuus | Tekstiversio |
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on määrännyt syytteen nostettavaksi asiassa, jossa johtava kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, että vaaran aiheuttamisesta epäilty henkilö oli syyntakeeton. Johtava kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt asiassa syyttämättäjättämispäätöksen ei rikosta -perusteella.
Tapauksessa on ollut kyse siitä, että epäilty on kaupungin asuntoalueella ampunut kymmeniä rynnäkkökiväärin ja pistoolin laukauksia aiheuttaen kolmelle kodissaan olleelle ihmiselle ruumiinvammoja, vaarantaen useiden henkilöiden hengen tai terveyden ja vahingoittaen omaisuutta.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on katsonut, että syyttäjä voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen syyntakeettomuusperusteella vain ilmeisen selvissä tapauksissa ja vähäisissä rikosasioissa siten kuin valtakunnansyyttäjän antamassa yleisessä ohjeessa (VKS:2000:1) todetaan. Koska teolla oli aiheutettu ruumiinvammoja, merkittävää hengenvaaraa ja huomattavia vahinkoseurauksia, asian ja syylliseksi epäillyn syyntakeisuuden selvittäminen edellyttivät syytteen nostamista.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on myös todennut, että syyttäjän olisi tullut suorittaa perusteellinen syyteharkinta myös tapon yrityksen ja muiden vaihtoehtoisten rikosepäilyjen osalta. Yksityiskohtaisen syyteharkinnan myötä mm. asianomistajat ja poliisi olisivat saaneet tietää, mitkä rikosepäilyt syyttäjä on ratkaissut. Asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden käyttäminen edellyttää syyttäjän yksityiskohtaista päätöstä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on lisäksi todennut, että tilanteessa, jossa poliisi on asian syyteharkintaan siirtäessä esittänyt epäiltyä syytteeseen pantavaksi tapon yrityksestä, syyttäjän tulee henkirikosepäilyn tai sen yrityksen ollessa kyseessä aina perustella, miksi syyttäjä ei ole nostanut asiassa syytettä.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä on kiinnittänyt johtavan kihlakunnansyyttäjän huomiota epäillyn vakavan rikoksen perusteelliseen syyteharkintaan, vaihtoehtoisten rikosepäilyjen käsittelemiseen sekä syyntakeettomuusperusteen käyttämiseen vain ilmeisen selvissä tapauksissa ja vähäisissä rikosasioissa. (246/21/04)