Apulaissyyttäjä oli katsonut epäillyn linja-autoa kuljettaessaan syyllistyneen liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ylittämällä risteystä lähestyessään suurimman sallitun nopeuden. Apulaissyyttäjä oli kuitenkin jättänyt syytteen vähäisyysperusteella nostamatta, koska oli katsonut risteyksessä sattuneen linja-auton ja henkilöauton yhteentörmäyksen olleen pääosin seurausta henkilöauton kuljettajan menettelystä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä suoritti asiassa uuden syyteharkinnan ja katsoi epäillyn syyllistyneen menettelyllään liikennerikkomukseen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, ettei ollut perustetta pitää tekoa kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ja pyysi poliisia antamaan tekijälle tiedoksi rangaistusvaatimuksen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä viittasi Valtakunnansyyttäjän yleisessä ohjeessa VKS:2000:1 lausuttuun siitä, että seuraamuskäytännön yhdenmukaisuuden ja ennustettavuuden kannalta syyttämättä jättäminen ei yleensä ole tarkoituksenmukaista sellaisissa rikoksissa, joissa vakiintuneen käytännön mukaan ajetaan syytettä rangaistusmääräysmenettelyssä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi myös, ettei se seikka, että yhteentörmäys oli syyttäjän näkemyksen mukaan johtunut pääosin toisen osapuolen menettelystä, ollut peruste pitää syyksiluettua ylinopeutta itsenäisenä tekona arvioiden vähäisenä.(500/21/03)