Johtava kihlakunnansyyttäjä oli katsonut epäillyn aikaisemmin tuomittua elinkautista vankeusrangaistusta suorittaessaan syyllistyneen virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen ja vapaudenriistoon, mutta jättänyt syytteen kohtuusperusteella nostamatta muun muassa siitä syystä, että tuomittavalla rangaistuksella ei täytääntöönpanossa olisi olennaista merkitystä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uuteen syyteharkintaan ja katsoi suoritetun lisätutkinnan jälkeen, että oli todennäköisiä syitä epäillä syyttämättäjätetyn henkilön syyllistyneen virkamiehen väkivaltaisen vastustamisen ja vapaudenriiston lisäksi ryöstöön tai ainakin sen yritykseen sekä vangin varustautumiseen aseella ja määräsi syytteen nostettavaksi. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi perusteluissaan, että koska syyttämättäjätetyn oli syytä epäillä syyllistyneen rikoksiin, joista yhteisenä seuraamuksena tuomittaisiin vankeusrangaistus ja koska syyksilukevalla tuomiolla olisi merkitystä harkittaessa hänen vapauttamistaan elinkautisesta vankeudesta, tärkeä yleinen etu edellytti syytteen nostamista. (522/21/04)