Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajana poliisin tekemäksi epäiltyä perätöntä lausumaa koskevassa asiassa tehnyt päätöksen esitutkinnan toimittamatta jättämisestä, koska asiassa ei ollut syytä epäillä rikosta. Perusteluissaan kihlakunnansyyttäjä oli muun muassa todennut teon rangaistavuuden edellyttävän sitä, että esitutkinnassa tai tuomioistuimessa annettu väärä tieto oli merkityksellinen ja asiaan liittyvä. Esitutkinnan toimittamista koskeva asia oli saapunut kihlakunnansyyttäjälle 20.2.2003. Päätös oli tehty 22.4.2004.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä päätyi ratkaisussaan samaan lopputulokseen kuin kihlakunnansyyttäjä. Perusteluissaan apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että yhtä vääräksi tiedoksi väitettyä lausumaa ei ollut annettu laissa tarkoitetulla tavalla käsiteltävässä asiassa ja että toisen vääräksi tiedoksi väitetyn lausuman osalta kysymys oli ollut vain saman tiedon esittämisestä hieman eri muodossa.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota siihen, että todistajan totuudessapysymisvelvollisuus on ehdoton ja koskee kaikkia käsiteltävässä asiassa annettuja, siis myös vähäisiä ja asian ratkaisuun vaikuttamattomia tietoja. Perättömän lausuman vähäisellä merkityksellä tai merkityksettömyydellä asian käsittelyyn tai oikeudelliseen päätöksentekoon voi sen sijaan olla vaikutusta rangaistusseuraamuksen osalta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi myös, että asian noin 14 kuukautta kestänyt käsittely oli asian laatuun nähden ollut liian pitkä. Ottaen huomioon syyttäjän työtilanteen, ei käsittelyn viivästyminen kuitenkaan antanut aihetta toimenpiteisiin. 503/21/04