Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajana päätynyt ratkaisuun, ettei esitutkintaa toimiteta ja asiaa ei toimiteta syyttäjän ratkaistavaksi sekä nojautunut päätöksessään esitutkintalain 2 §:n 1 momenttiin.

Asiassa oli henkilö viety säilöön hänen jätettyään välittömästi noudattamatta poliisin hänelle antamaa poistumiskäskyä. Toimitetusta esitutkinnasta saatavan selvityksen mukaan ei ollut yksiselitteisesti todettavissa, että henkilö olisi aiheuttanut huomattavaa häiriötä tai välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle ja että hänen säilössä pitämiselleen olisi ollut poliisilain 20 §:n 3 momentin tarkoitama peruste.

Näytön arviointi tai rikosoikeudellisten tutkintakysymysten harkinta ei kuulu tutkinnanjohtajalle. Näytökynnys asian lähettämisessä syyttäjälle on sama kuin esitutkinnan aloittamisessakin "on syytä epäillä". Kyseessä täytyy olla selvästä "ei rikos" tapauksesta, milloin asiaa ei tarvitse saattaa syyttäjän harkittavaksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitän kihlakunnansyyttäjän huomiotaan poliisilain asianomaisen toimivaltasäännöksen soveltamiseen kiinniottamisen ja säilöön ottamisen laillisia perusteita arvioitaessa sekä kiinnitti hänen huomiotaan siihen, että päätöksen olla saattamatta asiaa syyttäjän harkittavaksi tulee perustua esitutkintalain 43 §:ään.(254/21/05)