Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajana tehnyt päätöksen esitutkinnan lopettamisesta viitaten esitutkintalain 2 §:ään ja 43 §:n 1 momenttiin.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen lausui käsityksenään, että esitutkintalain 2 ja 43 § eivät sovellu käytettäväksi yhtä aikaa. Esitutkintalain 2 §:ää käytetään silloin, kun ei ole syytä epäillä tapahtuneen rikosta ja 43 §:ää käytetään silloin, kun esitutkinnassa on käynyt ilmi, ettei rikosta ole tapahtunut, ja esitutkinta lopetetaan saattamatta sitä syyttäjän harkittavaksi.(81/21/05)