Esitutkinnassa oli selvitetty, olivatko rikosseuraamusviraston pääjohtaja ja hänen alaisuudessaan toiminut ylitarkastaja syyllistyneet kunnianloukkaukseen kun he olivat esittäneet Helsingin maistraatin virkamiehestä epäilyttäviä tietoja. Pääjohtajaa oli myös epäilty virkasalaisuuden rikkomisesta koska asiassa oli väitetty, että hän olisi paljastanut henkilötietolain mukaan salassapidettävän tiedon edellä tarkoitetusta virkamiehestä. Rikosten epäiltiin tapahtuneen rikosseuraamusvirastossa 4.6.2003 järjestetyssä kokouksessa, jossa läsnä olivat olleet sanotun viraston silloinen pääjohtaja, sanotussa virastossa tuolloin toiminut ylitarkastaja sekä Helsingin maistraatin päällikkö.

Kihlakunnansyyttäjä nosti syytteen kunnianloukkauksesta ylitarkastajaa vastaan katsoen, että ylitarkastaja oli kokouksessa esittänyt maistraatin virkamiehestä valheellisen tiedon tai ainakin vihjauksen. Kihlakunnansyyttäjä ei sen sijaan nostanut syytettä pääjohtajaa vastaan. Selvitystä pääjohtajan syyllistymisestä kunnianloukkaukseen ei kihlakunnansyyttäjän mukaan ollut eikä myöskään siitä, että pääjohtaja olisi tietoja kertoessaan paljastanut salassapidettäviä tietoja rikoslain 40 luvun 5 §:n vastaisesti.

Asianomistajana kuultu maistraatin virkamies oli itse nostanut syytteen rikosseuraamusviraston pääjohtajaa vastaan katsoen, että pääjohtaja oli sanotussa kokouksessa tahallaan paljastanut salassapidettäviä arkaluonteisia tietoja virkamiehestä sekä samassa yhteydessä tahallaan esittänyt virkamiehen kunniaa loukkaavia epäilyjä ja vihjailuja. Asianomistaja vaati Valtakunnansyyttäjänvirastoon toimittamassaan muutosharkintapyynnössään, että virallinen syyttäjä määrättäisiin yhtymään pääjohtajaa vastaan nostettuun syytteeseen kunnianloukkauksesta ja virkasalaisuuden rikkomisesta.

Valtakunnansyyttäjänvirastossa asia otettiin uuteen syyteharkintaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisena toiminut valtionsyyttäjä katsoi sekä pääjohtajan että ylitarkastajan osalta, ettei kunnianloukkauksen tunnusmerkistö ollut täyttynyt. Tämä johtui siitä, että heillä katsottiin olleen riittäviä perusteita epäilyjen esittämiseen. Ratkaisun tehnyt valtionsyyttäjä katsoi edelleen, ettei asiassa ollut riittävää näyttöä siitä, että pääjohtaja olisi paljastanut salassapidettäviä tietoja. Näin ollen pääjohtajaa vastaan ei määrätty syytteitä nostettavaksi. Ylitarkastajaa vastaan nostettu syyte peruutettiin. (349/21/05)