Apulaisvaltakunnansyyttäjä on määrännyt syytteen nostettavaksi asiassa, jossa kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt syytteen nostamatta verorikkomuksesta. Kihlakunnansyyttäjä oli päätöksessään katsonut, että asiassa ei ole näyttöä arvonlisäverojen ja työnantajasuoritusten laiminlyöntien tapahtuneen rikoslain 29 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla muun kuin maksukyvyttömyyden takia. Lisäksi kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, että muutoin yhtäjaksoiseen laiminlyöntien sarjaan tulleen lyhyen katkoksen vuoksi kyse on eri teoista ja todennut alkupään laiminlyöntien osalta syyteoikeuden vanhentuneen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on katsonut laiminlyöntien tapahtuneen RL 29:4:ssä edellytetysti hyötymistarkoituksessa sekä muun syyn kuin maksukyvyttömyyden vuoksi, koska epäilty oli samalla maksanut muiden velkojien saatavia pyrkien jatkamaan yhtiönsä liiketoimintaa ja maksanut mm. huomattavia ennakkosuorituksia verorikkomuksesta epäillyn hallinnoimalle toiselle yhtiölle. Lisäksi apulaisvaltakunnansyyttäjä on katsonut, että kyseessä on yksi teko, jonka vanhentuminen alkaa viimeisestä osateosta, koska tekojen motivaatioperusta on sama ja teot muodostavat ajallisesti lähes yhtäjaksoisen kokonaisuuden.(292/21/05)