Johtava kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä ei näyttöä -perusteella epäiltyä varkautta koskevassa asiassa. Syyttäjän mukaan oli jäänyt epäselväksi, kenelle anastetuksi väitetty omaisuus kuului. Asianomistaja oli Valtakunnansyyttäjänvirastoon toimittamassaan muutosharkintakantelussa arvostellut syyttäjän ratkaisua ja katsonut epäillyn syyllistyneen varkauteen tai ainakin omankädenoikeuteen viedessään omaksi katsomansa omaisuuden luvatta asianomistajan tiloista. Kantelussaan asianomistaja oli muun muassa vedonnut ositussopimukseen, joka ei ollut ollut esitutkintapöytäkirjan liitteenä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä siirsi asian johtavalle kihlakunnansyyttäjälle, jonka tuli harkita, antoiko uusi selvitys hänen osaltaan aihetta toimenpiteisiin (AVKS:n päätös 30.11.2004, 190/21/04).

Pyydettyään poliisilta lisätutkintaa, johtava kihlakunnansyyttäjä ilmoitti kirjallisesti asianosaisille, ettei uusi selvitys antanut aihetta syyttämättäjättämispäätöksen peruuttamiseen ja syytteen nostamiseen asiassa. Johtava kihlakunnansyyttäjä täsmensi ilmoituksessaan perusteluitaan varkausepäilyn osalta ja otti lisäksi kantaa epäiltyyn omankädenoikeuteen.

Asianomistaja kanteli ratkaisusta uudelleen Valtakunnansyyttäjänvirastoon ja vaati edelleen, että epäiltyä vastaan nostettaisiin syyte ensisijaisesti varkaudesta ja toissijaisesti omankädenoikeudesta.

Ratkaisussaan apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, ettei ollut ilmennyt perusteita ottaa asiaa uuteen syyteharkintaan epäillyn varkausrikoksen osalta. Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei myöskään ottanut kantaa epäiltyyn omankädenoikeuteen, koska syyteoikeus oli sen osalta jo vanhentunut.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi näkemyksenään, että ositussopimus, jonka rikoksesta epäilty oli maininnut jo esitutkintakuulustelussaan, olisi sen tarkemman sisällön selvittämiseksi ollut aiheellista hankkia jo syyteharkintavaiheessa. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi myös, että riittävän näytön jäädessä varkausrikoksen osalta puuttumaan, syyteharkinnassa olisi tässä tapauksessa ollut aiheellista arvioida epäillyn menettelyä toissijaisesti omankädenoikeuden tunnusmerkistön kannalta. Epäiltyyn omankädenoikeuteen ei kuitenkaan olisi enää syyteoikeuden vanhenemisen jälkeen ollut syytä ottaa kantaa syyttäjän myöhemmissä, asiaan liittyvissä kirjoituksissa.(412/21/05)