Kihlakunnansyyttäjälle annettiin vakava huomautus virheellisestä menettelystä useiden syyttäjäntoimen hoitamisessa havaittujen virheiden johdosta. Lukuisien kihlakunnansyyttäjän näytön puuttumisen perusteella tekemien syyttämättäjättämispäätösten tapahtumatiedot, perustelut ja näytön arviointi oli esitetty hyvin puutteellisesti tai puuttui kokonaan seurauksin, ettei päätöksistä käynyt ilmi, miksi kyseisiä henkilöitä oli epäilty rikoksesta ja miksi syyte oli jätetty nostamatta. Useiden seuraamusluonteisten syyttämättäjättämispäätösten teonkuvaukset sekä syyksilukemisen ja toimenpiteistä luopumisen perustelut oli esitetty niin puutteellisesti ja vaikeaselkoisesti, että syyksi lukemisen ja syyttämättä jättämisen todelliset perusteet jäivät epäselviksi. Kihlakunnansyyttäjän edellä kerrotun menettelyn katsottiin olevan valtakunnansyyttäjän antamissa syyttämättä jättämistä koskevissa yleisissä ohjeissa ilmaistuista periaatteista ilmenevän hyvän syyttäjätavan vastaista. Kihlakunnansyyttäjä oli lisäksi useissa näytön puuttumiseen perustuneilla syyttämättäjättämispäätöksillä ratkaisemissaan tapauksissa laiminlyönyt huolehtia yleisistä syyttäjistä annetun lain 1 §:ään perustuvan velvollisuutensa mukaisesti siitä, että asia olisi selvitetty esitutkinnassa syyteharkinnan pohjaksi riittävässä laajuudessa. Vielä kihlakunnansyyttäjä oli sinällään muodollisen harkintavaltansa rajoissa, mutta selvästi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 6 §:ssä ilmaistun syytepakkoperiaatteen hyvän syyttäjäkäytännön mukaisen tulkinnan vastaisesti ja yleisestä syyttäjäkäytännöstä poiketen jättänyt näytön puuttumisen perusteella syytteitä nostamatta tapauksissa, joissa syytteen nostamista edellyttävät todennäköiset syyt kuitenkin olivat selvästi olemassa. Kihlakunnansyyttäjälle oli jo aikaisemmin annettu ohjausta samankaltaisten virheiden johdosta. (49/45/05)