Kihlakunnansyyttäjä oli jättänyt ei näyttöä -perusteella syytteen nostamatta epäiltyä laitonta uhkausta koskevassa asiassa. Kihlakunnansyyttäjä oli perustellut ratkaisuaan pääasiassa asianosaisten kertomusten ristiriitaisuudella.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uuteen syyteharkintaan ja katsoi, ettei epäillyn menettely, sellaisena kuin asianomistajat olivat sen kuvanneet, täyttänyt laittoman uhkauksen tunnusmerkistöä. Apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota päätösten huolelliseen perustelemiseen ja viittasi valtakunnansyyttäjän yleiseen ohjeeseen VKS:2000:2, jonka mukaan näytön puuttumisen vuoksi tehdyn syyttämättäjättämispäätöksen perusteluista tulee käydä ilmi syyttäjän arviointi näytön luotettavuudesta ja hänen näkemyksensä siitä, mistä tunnusmerkistötekijästä ei ollut näyttöä.(40/21/04)