Asianomistaja oli poliisin tehtyä päätöksen esitutkinnan toimittamatta jättämisestä tehnyt syyttäjälle pyynnön syyteharkinnan suorittamisesta asiassa. Johtava kihlakunnansyyttäjä oli esitutkintaviranomaisen tavoin katsonut, että samasta asiasta oli jo annettu esitutkintaviranomaisen ratkaisu, eikä se siten antanut aihetta toimenpiteisiin. Johtava kihlakunnansyyttäjä oli ilmoittanut tämän näkemyksensä asianomistajalle kirjeitse ja ilmoittanut samassa yhteydessä, ettei asia antanut aihetta myöskään syyttäjän toimenpiteisiin.

Johtava kihlakunnansyyttäjä on Valtakunnansyyttäjänvirastoon toimittamassaan selvityksessä todennut, että hän olisi myös voinut ilmoittaa asianomistajalle, ettei asia kuulunut kyseisen syyttäjäyksikön toimivaltaan, koska rikosepäily ilmeisesti koski toisen kihlakunnan alueella sijaitsevassa käräjäoikeudessa virkatoimessa tapahtu- nutta rikosta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen viittasi Valtakunnansyyttäjän yleiseen ohjeeseen VKS:1998:3 ja totesi, että syyttäjän on otettava kantaa asianomistajan hänelle esittämään pyyntöön esitutkinnan toimittamisesta tai syyteharkinnan suorittamisesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen viittasi myös Valtakunnansyyttäjän yleiseen ohjeeseen VKS:2000:6, jonka mukaan syyttäjän tulee ilmoittaa oikeuskanslerinvirastoon syyttäjälle toimitetusta tuomarin epäiltyä virkarikosasiaa koskevasta asiasta. Syyttäjällä ei ole syyteharkintavaltaa epäillyissä tuomarin virkarikosasioissa.

Asiakirjoista ilmeni, että tuomarin epäilty lainvastainen menettely virkatoimessa oli jo asianomistajan omasta aloitteesta ollut oikeuskanslerin käsiteltävänä. Tästä syystä apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen ei tehnyt asiasta ilmoitusta mainitulle viranomaiselle.

Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijainen kiinnitti johtavan kihlakunnansyyttäjän huomiota edellä mainittuihin syyttäjän velvollisuuksiin ja totesi, että tämän olisi tullut asianomistajan syyttäjälle esittämän pyynnön johdosta tullut saattaa asia toimivaltaisen viranomaisen tietoon. Asiassa oli kuitenkin otettava huomioon, että johtavan kihlakunnansyyttäjän käytössä olleesta aineistosta ei käynyt selvästi ilmi, että kysymys oli nimenomaan tuomarin menettelystä.