Johtava kihlakunnansyyttäjä oli ei näyttöä -perusteella jättänyt syytteen nostamatta oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta. Kysymys oli tapauksesta, jossa suojelupoliisin ylitarkastajan epäiltiin kolmella, yksilöitävissä olevalla erillisellä lausumallaan oikeudettomasti uhkauksella yrittäneen vaikuttaa häntä itseään koskevassa oikeudenkäynnissä todistajina kuultavien kahden suojelupoliisin virkamiehen lausunnon sisältöön. Asia otettiin omasta aloitteesta Valtakunnansyyttäjänvirastoon uudelleen ratkaistavaksi johtavan kihlakunnansyyttäjän päätöksen perustelujen tarkistamiseksi.

Uudessa syyteharkinnassa päädyttiin siihen, että kahden lausuman osalta ei ollut näyttöä oikeudenkäytössä kuultavan uhkaamisesta tai mistään muustakaan rikoksesta. Tältä osin hyväksyttiin johtavan kihlakunnansyyttäjän päätös.

Yhden lausuman osalta, "Pääasia ettet ainakaan enempää muista asiasta kuin mitä olet kuulustelussa kertonut", päädyttiin siihen, että se täytti yritettyä yllytystä perättömään lausumaan koskevan tunnusmerkistön. Lausuma oli kuitenkin kohdistettu todistajaan tilanteessa, jossa ylitarkastaja oli turhautunut ja kiihtynyt siitä, kun hän oli juuri saanut kuulla, että todistaja kieltäytyi ylitarkastajan asianajajan kokoon kutsumasta palaverista. Näiden tapahtumaolosuhteiden katsottiin vähentävän ylitarkastajan syyllisyyttä. Tapahtumaolosuhteiden ja lausuman tokaisunomaisuuden vuoksi tekoa päädyttiin pitämään kokonaisuutena arvostellen vähäisenä ja syyte voitiin jättää nostamatta ns. vähäisyysperusteella. Johtava kihlakunnansyyttäjä oli tämänkin lausuman osalta päätynyt ei näyttöä -perusteella syyttämättä jättämiseen. Hän oli kuitenkin menetellyt harkintavaltansa puitteissa. (89/45/05)