Kantelun johdosta johtavan kihlakunnansyyttäjän vakavaa huomiota kiinnitetty syyttäjän ja poliisin välisen joustavan ja avoimen esitutkintayhteistyön tärkeyteen, syyttäjän velvollisuuteen huolehtia siitä, että syyteharkintaratkaisun perusteena oleva esitutkinta on riittävässä laajuudessa toimitettu ennen syyteharkintaratkaisun tekemistä, sekä syyttäjän velvollisuuteen suorittaa syyteharkinta ja laatia syyttämättäjättämispäätös huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että ratkaisusta käyvät ilmi sen perusteet ja ettei ratkaisun perusteluosaan sisällytetä sellaista, mikä ei siihen kuulu. Syyteharkinnan kohteena olevassa asiassa määrätty nostettavaksi syyte petoksesta.

Johtava kihlakunnansyyttäjä oli pyytänyt poliisia suorittamaan lisätutkintaa epäillyn petosrikoksen selvittämiseksi. Hän oli kirjeitse ja puhelimitse saanut poliisilta tietää, että lisätutkintaa oli toimitettu. Tästä huolimatta hän oli tehnyt asiassa riittämättömään näyttöön perustuvan syyttämättäjättämispäätöksen ennen kuin hänelle oli toimitettu hänen lisätutkintapyyntönsä johdosta laadittua esitutkinta-aineistoa. Syyttämättäjättämispäätös oli perustunut esitutkintapöytäkirjaan, joka hänen lisätutkintapyyntönsä perusteella oli ollut puutteellinen. Syyttämättäjättämispäätöstä ei ollut perusteltu valtakunnansyyttäjän ohjeen mukaisesti. Pääasiallisena perusteluna syyttämättäjättämiselle oli esitetty se, ettei asian viranomaiskäsittely viivästy enempää. Samalla oli arvosteltu poliisilaitoksen toimintaa jutun esitutkinnassa. Poliisin hallussa olleen esitutkinta-aineiston perusteella vastaajan syyllisyyden tueksi oli jo ollut olemassa todennäköiset syyt silloin, kun syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen. (480/21/06)