Kihlakunnansyyttäjä oli kaupungin perhepäivähoidon ryhmäkokojen ylityksiä koskevassa asiassa tehnyt yhden syylliseksi epäiltynä kuullun osalta syyttämättäjättämispäätöksen ei rikos -perusteella ja kahden muun epäillyn osalta ilmoittanut kirjallisesti asian käsittelyn päättymisestä syyttäjällä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä suoritti asiassa uuden syyteharkinnan ja totesi kihlakunnansyyttäjän tavoin olevan riidatonta, että ryhmäkokoja oli tietoisesti ylitetty päivähoitoa koskevien säännösten vastaisesti. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi epäiltyjen olleen asemansa ja tehtäviensä johdosta vastuussa ryhmäkokoja koskevien säännösten noudattamisesta, mutta katsoi virheellisen menettelyn olleen päätöksestä ilmenevät seikat huomioon siten vähäistä, että kysymys ei ollut virkavelvollisuuden rikkomisesta tai muuallakaan laissa rangaistavaksi säädetystä teosta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että kihlakunnansyyttäjän olisi tullut valtakunnansyyttäjän yleisessä ohjeessa VKS:2000:2 tarkoitetulla tavalla laatia asiassa syyttämättäjättämispäätökset kaikkien rikoksesta epäiltyjen osalta ja lausua päätöksissään, millä perusteella asiassa ei hänen näkemyksensä mukaan ollut kysymys rikoksesta. (576/21/03)