Epäilty oli ylläpitänyt Juutalainen -otsikoitua internetsivustoa, jossa on hänen vuosina 1999 - 2003 kirjoittamiaan juutalaisvitsejä. Sivustossa on ollut n. 90 vitsiä. Sivusto on ollut yleisön saatavilla 1999 - 2005 välisenä aikana. Poliisi oli tutkinut oliko epäilty levittänyt yleisön keskuuteen levittänyt lausuntoja ja muita tiedonantoja, joissa panetellaan tai solvataan juutalaisista koostuvaa uskonnollista kansanryhmää.

Koska kirjoitukset oli levitetty internetissä ja koska kyseessä oli virallisen syytteen alainen epäilty rikos, oli valtakunnansyyttäjällä yksinomainen syyteoikeus sananvapauslain 24 §:n nojalla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että vitsit ja muut levittäjän omasta mielestään hauskoina pitämät kirjoitukset voivat asiayhteydestä riippuen täyttää nyt puheena olevan rikoksen tunnusmerkistön. Eräät sivustoon kootuista vitseistä sisältävät viittauksia kansallissosialistien tekemään joukkotuhontaan. Näissä oli kyse siitä, että vitsin ajateltu "hauskuus" tai "huvittavuus" rakentuu sanotun teeman varaan tavalla tai toisella. Näitä vitsejä voitiin perustellusti pitää loukkaavina.

Tekijän toimintaa oli kuitenkin myös arvioitava perustuslaissa ja useassa maatamme sitovassa sopimuksessa turvatun sananvapauden kannalta. Sananvapauden suojan piiriin eivät kuulu ainoastaan sellaiset tiedot tai mielipiteet, jotka otetaan vastaan mielellään tai joita pidetään harmittomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaiset, jotka loukkaavat, järkyttävät tai herättävät levottomuutta. Tämä perus- ja ihmisoikeus edellytti apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan varsin usein sitä, että sananvapautta rajoittavaa rikostunnusmerkistöä tulkitaan pidättyvästi. Näin varsinkin tässä tapauksessa, jossa tekijän ensisijainen tarkoitus apulaisvaltakunnansyyttäjän mukaan on ollut hänen omasta mielestään hauskojen kirjoitusten pitäminen yleisön saatavilla. Apulaisvaltakunnansyyttäjä päätyi katsomaan, ettei kirjoitus täyttänyt rikoslain 11 luvun 8 §:ssä säädettyä rikostunnusmerkistöä. (R 05/24)