Kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen epäiltyä törkeää petosta ja törkeää perätöntä lausumaa koskevassa asiassa. Ratkaisu oli kummankin rikosepäilyn osalta tehty ei näyttöä -perusteella. Asiassa oli ollut kysymys siitä, oliko asianomistajan edustaja häntä tuomioistuimessa kuulusteltaessa syyllistynyt rikokseen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä pysytti kihlakunnansyyttäjän ratkaisun epäillyn törkeän petoksen osalta. Toisen rikosepäilyn osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että asianosainen voi rikoslain 15 luvun 1 §:n mukaan syyllistyä perättömään lausumaan tuomioistuimessa vain silloin kuin häntä kuulustellaan totuusvakuutuksen nojalla. Kun näin ei ollut oikeudenkäynnissä tehty, ei epäilty ole ollut sellaisessa asemassa, että hän olisi voinut syyllistyä mainittuun rikokseen. Apulaisvaltakunnansyyttäjä jätti tältä osin syytteen nostamatta ei rikos -perusteella ja kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota huolellisuuteen syyteharkinnassa. (Dnro 252/21/05)