Jutussa, jossa oli tutkittu epäiltyä seksuaalista hyväksikäyttöä, asianomistajana kuultu naishenkilö oli kertonut, että hän oli yhdessä hänen ennestään tuntemansa mieshenkilön kanssa viettänyt iltaa asunnossaan. Mieshenkilö oli nauttinut alkoholia. Asianomistaja ei sitävastoin ollut juonut alkoholia. Hän oli tuntenut itsensä ahdistuneeksi ja mieshenkilön ehdotuksesta hän oli ennen nukkumaan menoa nauttinut eräitä uni- ja mielialalääketbletteja.

Asianomistajan mennessä nukkumaan oli mieshenkilö ollut melko humalassa. Hän oli myös tullut sänkyyn ja alkanut ehdotella asianomistajalle seksiä. Mieshenkilö oli muun muassa kosketellut asianomistajaa. Hän oli kuitenkin asianomistajan pyynnöstä lopettanut tämän. Asianomistaja oli jossain vaiheessa nukahtanut. Hän oli myöhemmin herännyt siihen, että mieshenkilö oli maannut hänen vatsansa päällä. Mieshenkilö oli tällöin ollut suorittamassa ilmeisen seksuaalista tekoa asianomistaja päällä.

Esitutkinnassa mieshenkilö oli rikoksesta epäiltynä kiistänyt syyllistyneensä rikokseen. Hän oli kiistänyt tapahtuneen ja myös kertonut olleensa muualla väitettynä tapahtuma-aikana. Kihlakunnansyyttäjä oli päättänyt syytteen nostamatta jättämisestä asiassa näytön riittämättömyyden vuoksi. Asianomistajan muutosharkintapyynnön johdosta Valtakunnansyyttäjänvirastossa päätettiin asian ottamisesta uuteen syyteharkintaan. Valtakunnansyyttäjänviraston pyynnöstä poliisi suoritti vielä lisätutkinnan sen selvittämiseksi, oliko mieshenkilön esittämä nk. alibi luotettava. Lisätutkinnan valmistuttua apulaisvaltakunnansyyttäjä päätti syytteen nostamisesta mieshenkilöä vastaan. Syytteen nostamista perusteltiin m.m. seuraavilla seikoilla: syyteharkinta perustuu kirjalliseen esitutkintamateriaaliin, jolloin näytön arviointi varsinkin henkilötodisteiden kohdalla on välillistä. Mahdollisuus ristiriitaisten kertomusten luotettavuuden arvioimiseen ja kannanotto ristiriidan syihin on pelkän kirjallisen aineiston perusteella rajoitettua. Suullinen ja välitön käsittely oikeudenkäynnissä sen sijaan antaa huomattavasti paremmat mahdollisuudet syyteharkintatilannetta tarkempaan ja laadukkaampaan henkilötodisteiden luotettavuuden arvioimiseen. Oikeudenkäynnissä prosessiaineisto voi kysymysten johdosta myös rikastua. Selvitysintressi on seksuaalirikoksissa yleisesti ottaen korostuneempi kuin monessa muussa rikostyypissä. Koska syytteen nostaminen merkitsee rikosepäilyn perinpohjaista selvittämistä, voidaan selvitysintressin painavuus tällaisessa näyttötilanteessa huomioida syytteen nostamista puoltavana seikkana.

Ohjaavana käsityksenään apulaisvaltakunnansyyttäjä kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota edellä lausuttuun oikeudenkäynnin merkityksestä ristiriitaisten kertomusten luotettavuuden arvioinnissa etenkin asiassa, jossa syylliseksi epäillyn henkilön esitutkinnassa antamiin selvityksiin liittyi useita epävarmuustekijöitä kun taas asianomistajan kertomuksen tueksi oli olemassa asiakirjanäyttöä ja muutakin selvitystä. Dnro 406/21/04