Apulaisvaltakunnansyyttäjä on määrännyt syytteen nostettavaksi tapon yrityksestä asiassa, jossa kihlakunnansyyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen riittävän näytön puuttumisen vuoksi. Kihlakunnansyyttäjä oli katsonut, että huolimatta siitä, että puukotuksen uhri ja toinen rikoksesta epäilty olivat esitutkinnassa kertoneet epäillyn puukottaneen uhria, oli näyttö ristiriitainen kahden muun paikalla olleen henkilön kerrottua asiasta toisella tavalla.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on todennut, että syyteharkinta perustuu kirjalliseen esitutkintamateriaaliin, jolloin näytön arviointi varsinkin henkilötodisteiden kohdalla on välillistä. Mahdollisuus ristiriitaisten kertomusten luotettavuuden arvioimiseen ja kannanotto ristiriidan syihin on pelkän kirjallisen aineiston perusteella rajoitettua. Suullinen ja välitön oikeudenkäynti sen sijaan antaa huomattavasti paremmat mahdollisuudet syyteharkintatilannetta tarkempaan ja laadukkaampaan henkilötodisteiden luotettavuuden arvioimiseen. Pääkäsittelyssä oikeudenkäyntiaineisto voi myös kysymysten seurauksena rikastua.

Lisäksi selvitysintressi epäillyssä henkirikoksen yrityksessä on yleisesti ottaen korostuneempi kuin monessa muussa rikostyypissä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on katsonut ottaen huomioon asianomistajan sekä toisen epäillyn yhdensuuntaiset kertomukset puukotustapahtumasta ja puukottajasta sekä rikosepäilyn selvittämisintressin, että asiassa on todennäköisiä syitä epäillä tätä henkilöä tekijäksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä on arvioinut teon tapon yritykseksi, koska pitkäteräisen keittiöveitsen isku selkään on tunkeutunut noin 10 sentin syvyyteen vahingoittaen keuhkoa. Tekijä on ymmärtänyt, että tämän kaltainen lyönti voi varsin todennäköisesti aiheuttaa toisen kuoleman. Dnro 52/21/05