Johtavan kihlakunnansyyttäjän huomiota kiinnitettiin siihen, että asianajajan salassapitovelvollisuudesta on säädetty asianajajista annetun lain 5c §:ssä, jonka mukaan asianajaja ei saa luvattomasti ilmaista sellaista yksityisen tai perheen salaisuutta taikka liike- tai ammattisalaisuutta, josta hän tehtävässään on saanut tiedon. Hyvästä asianajajatavasta annettujen ohjeiden mukaan asianajaja on lisäksi laissa säädettyä laajemmin velvollinen pitämään omana tietonaan kaiken, mitä hän asiakassuhteensa nojalla on saanut tietää päämiehestä ja tämän oloista. Johtava kihlakunnansyyttäjä oli tekemässään syyttämättäjättämispäätöksessä arvioinut asianajajan salassapitovelvollisuutta virheellisesti viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain perusteella, vaikka asianajaja ei ole viranomainen, joihin lakia sovelletaan. Apulaisvaltakunnansyyttäjä suoritti uuden syyteharkinnan, jossa hän katsoi, ettei ollut näyttöä siitä, että asianajaja olisi paljastanut tietoja salassapitorikoksen edellyttämällä tavalla laissa tai asetuksessa säädetyn salassapitovelvollisuuden vastaisesti. Pelkästään hyvään asianajajatapaan perustuvan vaitiolovelvollisuuden rikkominen ei täytä salassapitorikoksen tunnusmerkistöä. (Dnro 134/21/06)