Kihlakunnansyyttäjä oli katsonut ettei esitutkinnassa opettajansa pahoinpitelystä epäilty oppilas ollut tahallaan aiheuttanut syntynyttä vammaa, vaan se oli syntynyt tuottamuksellisesti ja epäilty oli siten syyllistynyt vammantuottamukseen. Kihlakunnansyyttäjä jättänyt syytteen nostamatta, koska epäilty oli sovittelussa sitoutunut korvaamaan asianomistajalle aiheutuneen kivun ja säryn ja koska epäilty oli teon tehdessään alle 18-vuotias eikä rikoksesta olisi ollut odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkorangaistus. Esitutkinta-aineistosta kuitenkin ilmeni, että epäilty oli vääntänyt asianomistajan kättä saadakseen tämän opettajana kurinpitovaltuuksiensa nojalla haltuunsa ottaman esineen takaisin ja aiheuttanut tällä menettelyllään leikkausta vaativan vamman.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä otti asian uuteen syyteharkintaan ja katsoi, että rikoksesta epäillyn olisi tullut käsittää asianomistajalle aiheutuvan kivun ja vamman olevan tekonsa varsin todennäköinen seuraus ja että väkivaltaa oli käytetty virkatoimen johdosta.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi rikoksesta epäillyn syyllistyneen pahoinpitelyyn ja virkamiehen vastustamiseen, mutta jätti syytteen nostamatta kohtuusperusteella.

Kihlakunnansyyttäjän menettelyn osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä katsoi, että kihlakunnansyyttäjä oli suorittanut syyteharkinnan syyttäjälle annetun harkintavallan puitteissa eikä asiassa ollut aihetta muihin toimenpiteisiin kuin, että päätös lähetettiin hänelle tiedoksi. Dnro 504/21/05