Rikoslain 1 luvun 1 §:n 1 momentin säännöksen sekä rikoslain 1 luvun 12 ja 15 §:n säännösten esitöiden perusteella todettu, että Suomen rikosoikeutta sovelletaan eräiden muiden maiden lakien ohella kysymyksessä olevaan Suomessa eräässä satamassa Gibraltarin alusrekisteriin merkityssä aluksessa tapahtuneeseen epäiltyyn työturvallisuusrikokseen ja kahteen kuolemantuottamukseen, jossa uhrit ja esitutkinnassa rikoksesta epäiltyinä kuulustellut aluksen päällikkö ja miehistön jäsen olivat venäläisiä. Epäillyt rikokset olivat tapahtuneet Suomessa, eikä ollut perustetta, jolla Suomen rikosoikeuden soveltamisalaa olisi rajoitettu tällaisessa tapauksessa. 

Rikoslain 1 luvun 12 §:n mukaisesti syytteen nostaminen edellyttäisi valtakunnansyyttäjän syytemääräystä. Oikeudenkäynnin järjestäminen Suomessa ei olisi tässä asiassa tarkoituksenmukaista. Asianosaisten ja todistajien saaminen oikeudenkäyntiin ei olisi todennäköistä. Tämän vuoksi asiassa ei suoritettu Suomessa syyteharkintaa, vaan asiakirjat lähetettiin Venäjän asianomaisille viranomaisille niitä toimenpiteitä varten, joihin asia Venäjällä mahdollisesti antaa aihetta.

Kihlakunnansyyttäjä oli ratkaisussaan todennut, ettei syyttäjällä ollut asiassa toimivaltaa. Edellä esitetty käsitys Suomen rikosoikeuden soveltamisalasta tässä asiassa saatettu kihlakunnansyyttäjän tiedoksi ja hänen huomiotaan kiinnitetty syyttäjän velvollisuuteen perustella ratkaisunsa avoimesti ja johdonmukaisesti. (Dnro: 88/21/06)