Ruotsissa toimitetussa esitutkinnassa oli selvitetty, että epäilty oli Suomessa syyllistynyt muun muassa rekisterimerkintärikokseen. Koska epäilty oli Ruotsissa syyllistynyt vakavaan huumausainerikokseen, jonka vuoksi hän sanotussa maassa suoritti monta vuotta kestävää vankeusrangaistusta, oli kihlakunnansyyttäjä päättänyt seuraamusluoteisesta syyttämättä jättämisestä katsottuaan, että rekisterimerkintärikos ei aikaisemmin tuomitun rangaistuksen huomioon ottamista koskevien säännösten johdosta olennaisesti vaikuttaisi kokonaisrangaistuksen määrään. Mikään tärkeä ylinen tai yksityinen etu ei myöskään vaatinut syytteen nostamista. Syyttämättä jätetty oli saatuaan tiedon syyttäjän ratkaisusta, puhelimitse ottanut yhteyttä päätökseen tehneeseen kihlakunnansyyttäjään ja vaatinut asian saattamista tuomioistuimen käsiteltäväksi. Hän ei ollut kuitenkaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 § 1 momentin mukaisesti toimittanut kihlakunnansyyttäjälle tuomioistuinkäsittelyä koskevaa kirjallista vaatimusta. Sen sijaan hän toimitti Valtakunnansyyttäjänvirastoon kantelun kihlakunnansyyttäjän menettelystä, jossa hän toisti vaatimuksensa asian saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kantelukirjelmä oli toimitettu Valtakunnansyyttäjänvirastoon oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 10 § 1 momentin tarkoittaman määräajan puitteissa. Tämän vuoksi ja koska oikeus tuomioistuinkäsittelyyn on tässä tilanteessa syyttämättä jätetylle kuuluva ehdoton oikeus, apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisena toiminut valtionsyyttäjä määräsi, että asia oli saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi syyttämättä jätetyn henkilön vaatimuksen mukaisesti. Dnro 449/21/05