Aikakautisen lehden päätoimittaja oli kirjoittanut ja julkaissut artikkelin, jossa selostettiin erään poliisimiehen varsin poikkeuksellista rikollista menettelyä. Artikkelissa oli paljastettu poliisimiehen henkilöllisyys ja kerrottu, että hän oli oikeudenkäynnissä vedonnut syyntakeettomuuteen. Poliisimies oli tehnyt päätoimittajaa vastaan rikosilmoituksen ja pyytänyt syytteen nostamista yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisestä. Kihlakunnansyyttäjä oli päättänyt jättää syytteen nostamatta katsoen, ettei näyttöä ollut rikoksen edellyttämästä tahallisuudesta. Apulaisvaltakunnansyyttäjän sijaisena toiminut valtionsyyttäjä totesi poliisimiehen muutosharkintapyynnön johdosta, että artikkelin kohdehenkilön rikolliseen toimintaan oli liittynyt poikkeuksellisia seikkoja, jotka olennaisesti lievensivät häneen kohdistettavissa olevaa moitetta, etenkin se seikka, että hän oli tekojen aikana ollut ymmärrystä vailla. Kyseessä ei siten ollut tilanne, jossa rikoksentekijä oli jo ennalta voinut varautua siihen, että myös hänen nimensä voi tässä yhteydessä tavalla tai toisella tulla julkisuuteen. Artikkelissä oli lisäksi nimen ohella julkaistu tieto siitä, että käräjäoikeus päätti hankkia häntä koskevan mielentilatutkimuksen. Artikkelissa oli siten nimen ohella julkaistu myös muuta hänen yksityiselämänsä piiriin kuuluvaa tietoa. Aihevalinta on ollut sinällään täysin hyväksyttävä ja rikosasia oli lehtiartikkelin julkaisemisen aikaan ollut ajankohtainen. Artikkelin yleissävy on ollut värikäs mutta asiallinen. Vaikkakin poliisimies hoitaa julkista tehtävää ja lehden uutisointi oli osittain koskenut hänen toimintaa siinä, ei asialla voitu tästä huolimatta katsoa olevan sellaista yhteiskunnallista merkittävyyttä, joka tekisi hänen henkilöllisyyden julkistamisen tarpeelliseksi. Asiassa määrättiin syyte nostettavaksi Helsingin käräjäoikeudessa. Dnro 169/21/05