Syyttäjä oli tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä näytön riittämättömyyden perusteella. Syyttäjä katsoi, ettei syytteen nostamiseen ollut perusteita, sillä lapsen kertomukset olivat ristiriitaisia. Koska lapsen kertomusta ei ollut pidettävä luotettavana, ei merkitystä tullut antaa myöskään lääkärinlausunnoille. Lisäksi todistajankertomuksiin sisältyi tekijöitä, jotka tekivät ne epäluotettaviksi.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi ratkaisussaan, että tapauksessa oli seikkoja, jotka puolsivat epäilyä lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta ja seikkoja, jotka puhuivat sitä vastaan. Keskeisin peruste epäilyn puolesta oli lapsen eri kuulemiskerroilla ja eri ihmisille samanlaisina toistamat kuvaukset kahdesta hyväksikäytöstä. Epäilyn aiheellisuutta heikentävää taas oli lapsen kertomuksissa muiden hyväksikäyttöjen kuvausten muuttuminen ja lisääntyminen eri kertomuksissa. Myöskään kotietsinnässä ei voitu todentaa lapsen mainitsemia hyväksikäyttöihin liittyneitä esineitä. Esitutkinnassa ilmeni kuitenkin todistajienkertomuksilla selvitystä, joka tuki lapsen kuvausta kahdesta hyväksikäyttötilanteesta. Kertomuksen todenperäisyyttä näistä hyväksikäytöistä tuki myös se, ettei jutussa ilmennyt muutakaan vaihtoehtoista selitystä lapsen kertomille tapahtumille ja todistajien havainnoille.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi syytteen nostettavaksi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka koski kahta hyväksikäyttötilannetta. Hän totesi, että harkinta näytöllisessä epävarmuustilanteessa tapahtuu rikoksen selvittämisintressin ja epäillyn oikeusturvaintressin välisenä punnintana. Jutussa keskeinen epävarmuus kohdistui jutun faktoihin, joista henkilötodistajat kertoivat ristiriitaisesti. Tällaista epävarmuutta suullinen ja välitön kuulemismenettely oikeudessa on omiaan hälventämään. Jutussa myös asianomistajaa voidaan hänen ikänsä vuoksi kuulla oikeudessa henkilökohtaisesti. Jutun selvittämisvaatimus painotti siten syytteen nostamista. Kyseisissä olosuhteissa myös epäillyn oikeusturva-aspekti pikemminkin puolsi jutun saattamista oikeuden ratkaistavaksi kuin sen jättämistä syyttäjän päätöksen varaan.

Dnro: 361/21/05