Kihlakunnansyyttäjä oli tutkinnanjohtajan esityksestä tehnyt päätöksen esitutkinnan rajoittamisesta epäiltyä väärää ilmiantoa ja perätöntä lausumaa koskevassa asiassa. Päätöksestä ei käynyt yksiselitteisesti ilmi, oliko ratkaisu perustunut epäillyn menettelyn vähäisyyteen vai kohtuusperusteeseen. Tältä osin apulaisvaltakunnansyyttäjä, joka otti asian uudelleen ratkaistavakseen, kiinnitti kihlakunnansyyttäjän huomiota päätösten huolelliseen perustelemiseen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä määräsi esitutkinnan lopetettavaksi sillä perusteella, että hän tulisi varsin todennäköisesti jättämään syytteen nostamatta näytön puuttumisen vuoksi. Apulaisvaltakunnansyyttäjä totesi, että esitutkintaa ei ole ennen esitutkintalain 4 §:n 4 momentin voimaantuloa 1.10.2006 voitu lopettaa kyseisellä perusteella. Asiassa ei kuitenkaan apulaisvaltakunnansyyttäjän näkemyksen mukaan olisi ollut edellytyksiä lopettaa esitutkintaa vähäisyys- tai kohtuusperusteella.

Dnro 261/21/05