Valtakunnansyyttäjänvirasto

Yleinen ohje syyttäjille
Annettu 20.1.2000
Voimassa 1.2.2000 - toistaiseksi
Säädösperusta YSjäL 3 § 2 mom.

1 Syyttämättäjättämispäätöksen laatiminen

Lähtökohtana on, että jokaisesta esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä kuulustellusta henkilöstä, jota vastaan syyte jätetään nostamatta, tehdään erillinen syyttämättäjättämispäätös. Niissä tapauksissa, joissa syytämättäjättämispäätöstä ei ole laadittava, tulee asianosaisten muulla tavoin saada tieto syyttäjän ratkaisusta.

Seuraamusluonteiset syyttämättäjättämispäätökset ja muilla perusteilla tehdyt päätökset on tehtävä eri asiakirjapohjille. Milloin samaa henkilöä on epäilty eri rikoksista, joista esimerkiksi jonkun osalta syyte jätetään ajamatta vähäisyysperusteella ja muiden rikosten osalta ei ole näyttöä, on syyksilukevasta ja ei näyttöä -ratkaisusta tehtävä eri päätökset.

Esitutkintaviranomaisen päätös saattaa asia syyttäjän harkittavaksi on asiakohtainen. Tämän vuoksi syyteharkintaan saatetuissa asioissa voi olla sellaisia rikoksesta epäiltynä kuultuja henkilöitä, joiden osalta esitutkintaviranomaisella olisi esitutkintalain (449/87) 43 §:n 1 momentin 1-kohdan nojalla ollut valta päättää, ettei asiaa saateta syyttäjän harkittavaksi, mutta muiden rikoksesta epäiltynä kuultujen ja ratkaisun asiakohtaisuuden takia juttu on kokonaisuudessaan saatettu syyteharkintaan. Tällaisista henkilöistä, joiden osalta syyllisyyskysymyksen ratkaiseminen ei siis edellytä yksin syyttäjän valtaan kuuluvaa harkintaa, vaan kysymys on pikemminkin syyttömyyden toteamisesta, ei ole laadittava syyttämättäjättämispäätöstä. Näissäkin tapauksissa ratkaisusta on ilmoitettava asianomaiselle rikoksesta epäiltynä kuulustellulle henkilölle, jollei sitä ole pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Sakari-järjestelmässä on näitä tilanteita varten oma asiakirjapohja "Ilmoitus asian käsittelyn päättymisestä" (ratkaisulajina "ad acta").

Milloin esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä kuulusteltu henkilö onkin syyttäjän käsityksen mukaan asianomistaja, ei tällaisen henkilön osalta yleensä tarvitse laatia päätöstä syyttämättä jättämisestä.

Asianomistaja saa yleensä tiedon syyttäjän ratkaisusta joko siten, että hänelle toimitetaan syyttämättäjättämispäätös tai haastehakemus, johon hänet on merkitty asianomistajaksi.

Milloin rikoksesta epäilty on alle 15-vuotias tai jos asianomistajarikoksessa syyteoikeuden puuttumiseen ei liity lainkaan harkintaa (esim. asianomistaja peruuttaa syyttämispyyntönsä vahingonteosta, jonka kohteena on ollut ainoastaan yksityinen omaisuus), syyttämättäjättämispäätöstä ei tarvitse laatia, vaan asia merkitään syyttäjän diaariin päättyneeksi. Vastaavasti menetellään, milloin syytteen nostamisen edellytyksenä on jonkin viranomaisen ilmoitus tai määräys, mutta sitä ei ole annettu. Syyttäjän on ilmoitettava asianosaisille käsittelyn päättymisestä. Sakari-järjestelmässä on näitä tilanteita varten asiakirjapohja.

2 Syyttämättäjättämispäätöksen sisältö

Syyttämättäjättämispäätöksen tulee sisältää jäljempänä mainitut tiedot. Tietojen esittämisjärjestys voi vaihdella sen mukaan, onko syyttäjäyksikössä käytössä Sakari-järjestelmään sisältyvä vai muu asiakirjapohja.

2.1 Muut kuin seuraamusluonteiset päätökset

Tunnistetiedot
Päätökseen merkitään:

• Syyttäjäyksikkö sekä virkapaikan käynti- ja postiosoite.

• Päätöksen vuotuinen, syyttäjä- tai virastokohtainen juokseva ratkaisunumero.

• Päätöksen allekirjoituspäivä (=julkiseksitulopäivä) numeroin.

• Asian diaarinumero.

• Esitutkintapöytäkirjan numero.

Syyttämättä jätetty
Syyttämättä jätetyn sukunimi ja etunimet sekä syntymäaika. Henkilötunnuksen loppuosaa ei saa merkitä päätökseen.

Asianomistajat
Kaikkien asianomistajien, myös oikeushenkilöiden nimet tulee merkitä täydellisinä.

Tutkittu tai epäilty rikos ja lainkohdat
Rikosnimike ja sitä vastaava lainkohta kirjoitetaan täydellisenä (esim. "Varkaus, rikoslaki 28 luku 1 § 1 momentti"). Lyhenteitä ei saa käyttää.

Tapahtumatiedot
Tapahtumatiedoissa tulee esittää, mikä on syyttämättä jätetyn henkilön yhteys tapahtumien kulkuun ja minkä vuoksi häntä on epäilty rikoksesta. Tapahtumatietoja ei saa esittää rikosta syyksilukevassa muodossa.

Rikoksen tekoaika ja -paikka sisällytetään tapahtumatietoihin, jollei niitä ole merkitty omiksi otsakkeiksi tai tutkitun rikoksen nimikkeen yhteyteen, kuten Sakari-järjestelmässä.

Päätöksen peruste ja perustelut

Päätöksen perusteena esitetään suorasanaisena:

• Asiassa ei ole tapahtunut rikosta,
• Asiassa ei ole näyttöä rikoksesta,
• Syyteoikeus on vanhentunut, tai
• Syyttäjällä ei ole asiassa syyteoikeutta.

Päätöksen perustelut tulee esittää yleiskielellä. Niissä ei saa käyttää ammattisanoja eikä harvinaisia vierasperäisiä sanoja. Pelkkä viittaus esimerkiksi johonkin korkeimman oikeuden ratkaisuun jättää asianosaiset tietämättömiksi perustelujen todellisesta sisällöstä.

Mitä lievempi epäilty rikos on, sitä suppeammat perustelut yleensä riittävät. Vastaavasti mitä vakavampi rikos on tai mitä epäselvempi ja monimutkaisempi asia on, sitä tarkemmin perustelut on esitettävä.

Perusteluja ei saa esittää rikosta syyksilukevassa muodossa.

- Ei rikos
Ei rikos -perusteella päätös voidaan tehdä silloin, kun syyttäjän käsityksen mukaan asian oikeudelliselle harkinnalle relevantit seikat ovat luotettavasti tulleet selvitetyiksi, mutta asiassa ei ole tunnusmerkistötekijän, syyllisyyden tai oikeudenvastaisuuden puuttumisen vuoksi kyseessä rikos. Tällöin on lausuttava, mikä tunnusmerkistötekijä ei täyty tai mistä rikoksen rakenneosan puutteesta on kysymys.

- Ei näyttöä
Näytön puuttumisen vuoksi tehdyn syyttämättäjättämispäätöksen perusteluista on käytävä ilmi syyttäjän arviointi näytön luotettavuudesta, milloin näyttö on osaksi syytettä tukeva ja osaksi sitä vastaan. Perusteluissa on myös esitettävä, mistä tunnusmerkistötekijästä ei ole näyttöä. Koska syyttäjän harkinta perustuu yleensä vain kirjalliseen aineistoon, kovin hienojakoiseen arviointiin eri henkilöiden kertomusten luotettavuudesta ei ole syytä mennä.

Eri henkilöiden esitutkintakertomusten laaja toistaminen syyttämättäjättämispäätöksessä ei ole tarpeen. Olennaista on syyttäjän johtopäätösten tekeminen esitutkinnassa ilmenneestä näytöstä.

- Syyteoikeus vanhentunut
Perusteluihin on merkittävä, minkä rikoslain 8 luvun säännöksen nojalla ja milloin syyteoikeus on vanhentunut. Perusteluissa ei oteta kantaa epäillyn syyllisyyteen.

- Ei syyteoikeutta
Syyttämättäjättämispäätös tehdään ei syyteoikeutta -perusteella, milloin kysymyksessä on syyttäjän käsityksen mukaan asianomistajarikos eikä asianomistaja ole määräajassa esittänyt syyttämispyyntöänsä, taikka hän on peruuttanut sen.

Päätös tehdään sellaisissa tapauksissa, joissa syyteoikeuden puuttuminen ei ole täysin selvä. Jos esimerkiksi virallisen syytteen alaisena varkautena tutkittu asia onkin syyttäjän käsityksen mukaan näpistys, tai jos syyttäjällä on erittäin tärkeän yleisen edun vaatiessa syyteoikeus, tulee syyttämättäjättämispäätös laatia. Perusteluissa esitetään ne seikat, joiden nojalla syyttäjä on katsonut syyteoikeuden puuttuvan.

Allekirjoitus, virka-asema ja nimen selvennys
Allekirjoituksen yhteyteen merkitään virka-asema ja nimen selvennys.

Jakelu
Päätökseen merkitään kenelle ja milloin päätös on lähetetty tiedoksi

2.2 Seuraamusluonteiset päätökset

Tunnistetiedot
Tunnistetiedot merkitään kuten kohdassa 2.1.

Syyttämättä jätetty
Syyttämättä jätetyn sukunimi ja etunimet sekä syntymäaika. Henkilötunnuksen loppuosaa ei saa merkitä päätökseen.

Asianomistajat
Kaikkien asianomistajien, myös oikeushenkilöiden nimet tulee merkitä täydellisinä.

Syyksi luettu rikos ja lainkohdat
Rikosnimike ja sitä vastaava lainkohta kirjoitetaan täydellisenä (esim. "Varkaus, rikoslaki 28 luku 1 § 1 momentti"). Lyhenteitä ei saa käyttää.

Teonkuvaus
Syyksi luettua rikosta koskeva teonkuvaus esitetään syyttämättäjättämispäätöksessä kuten syytteessä.

Rikoksen tekoaika ja -paikka sisällytetään teonkuvaukseen, jollei niitä ole merkitty omiksi otsakkeiksi tai syyksi luetun rikoksen nimikkeen yhteyteen, kuten Sakari-järjestelmässä.

Päätöksen perustelut

Perusteluissa esitetään ne perusteet, joiden nojalla rikos on luettu syyksi (syyksilukemisen perusteet). Tavallisesti riittää maininta rikoksen tunnustamisesta. Jos rikos on kiistetty, perusteluissa tulee esittää kiistämisen peruste ja ne syyt, joiden nojalla syyttäjä on pitänyt kiistämistä ilmeisen perusteettomana.

Toiseksi perusteluissa esitetään ne syyt, joiden nojalla syytettä ei ole nostettu (syyttämättä jättämisen perusteet).

Syyksilukemisen ja syyttämättä jättämisen perusteet voidaan erottaa toisistaan omilla väliotsikoilla.

Muutoin päätöksen perusteluiden kirjoitustavassa noudatetaan kohdan 2.1 ohjeita (yleiskielen käyttäminen, perusteluiden laajuus rikoksen vakavuuden mukaan).

- Vähäisyysperuste
Vähäisyysperusteen nojalla tehdyssä päätöksessä on yleensä esitettävä syyttäjän arviointi teon haitallisuudesta, tekijän syyllisyydestä ja kokonaisarvostelusta.

Milloin kysymys on yleiseltä luonteeltaan vähäisen rikoslajin lievästä tekomuodosta, ja teon vähäinen haitallisuus tai tekijän lievä syyllisyys ilmenevät jo syyttämättäjättämispäätöksessä esitetystä teonkuvauksesta, enemmät perustelut eivät ole tarpeen.

- Nuoruusperuste
Nuoruusperustetta sovellettaessa syyttämättäjättämispäätöksessä on esitettävä ne seikat, joiden nojalla syyttäjä on katsonut nuoren syyllisyyden keskimääräistä vähäisemmäksi.

Milloin kysymys on rikoksen uusimisesta tai sellaisesta rikoslajista, jonka oikeudellisen ja tosiasiallisen luonteen nuorenkin on katsottava yleensä ymmärtävän (esim. väkivaltarikokset), tulee perusteluiden olla laajemmat.

- Kohtuusperuste
Mitä vakavammasta rikoksesta on kysymys, sitä laajemmin syyttämättäjättämispäätöksessä tulee esittää ne poikkeukselliset olosuhteet, jotka tekevät oikeudenkäynnin ja rangaistuksen kohtuuttomaksi tai tarkoituksettomaksi. Vastaavasti mitä lievemmästä rikoksesta on kysymys, sitä suppeammat perustelut yleensä riittävät.

Jos rikos on vakava tai se on aiheuttanut asianomistajalle huomattavaa vahinkoa, tulee perusteluissa erikseen arvioida rikosta tärkeän yleisen edun tai vastaavasti vahinkoa tärkeän yksityisen edun kannalta.

- Konkurrenssiperuste
Konkurrenssiperustetta sovellettaessa päätöksessä on mainittava ne muut rikokset, joista yhteinen rangaistus määrättäisiin, tai se aiempi ehdoton vankeustuomio, joka rangaistusta määrättäessä otettaisiin huomioon. Lisäksi on esitettävä arvio rikoksen vaikutuksesta kokonaisrangaistukseen. Mitä suurempi sanottu vaikutus on, sitä tarkempi arvio on esitettävä.

Milloin rikos on vakava tai se on aiheuttanut asianomistajalle huomattavaa vahinkoa, tulee perusteluissa lausua tärkeän yleisen tai yksityisen edun vaatimuksesta kuten kohtuusperustetta sovellettaessa.

- Erityissäännökset
Erityissäännöksillä tarkoitetaan rikoslaissa ja muissa laeissa olevia tiettyjä rikoslajeja koskevia syyttämättä jättämiseen oikeuttavia säännöksiä. Sovellettu muu lainkohta kirjoitetaan täydellisenä (esim. rikoslaki 35 luku 7 §). Perusteluista tulee ilmetä asianomaisen säännöksen soveltamisedellytykset, jollei säännöksen sisältöä ole kirjoitettu asianosaisten huomioon otettaviksi tarkoitettuihin ohjeisiin.

Lainkohta
Päätöksen perusteena olevan yleisen tai erityisen syyttämättäjättämissäännöksen lainkohta merkitään päätökseen lyhentämättömänä, esim. Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 7 § 1-kohta (vähäisyysperuste).

Annettu suullinen huomautus

Jos syyttämättä jätetylle on annettu suullinen huomautus, siitä tehdään merkintä syyttämättäjättämispäätökseen.

Allekirjoitus, virka-asema ja nimen selvennys

Allekirjoituksen yhteyteen merkitään virka-asema ja nimen selvennys.

Tiedoksianto syyttämättä jätetylle ja muu jakelu
Syyllisyyskysymyksen tuomioistuinkäsittelyyn saattamiselle säädetyn määräajan laskemiseksi päätökseen on merkittävä se päivämäärä, jolloin päätös on annettu postin kuljetettavaksi tai henkilökohtaisesti syyttämättä jätetylle taikka tämän asiamiehelle.

Muu jakelu merkitään kuten muissa kuin seuraamusluonteisissa päätöksissä.

3 Syyttämättäjättämispäätöksiin liitettävät ohjeet

Syyttämättäjättämispäätökseen liitetään asianosaisten huomioon otettavaksi seuraavat ohjeet:

1. Tämä päätös ei vapauta mahdollisesta vahingonkorvausvelvolli-
suudesta.

2. Kun virallinen syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, asianomistaja saa itse nostaa syytteen rikoksesta.

3. Virallinen syyttäjä saa peruuttaa päätöksensä ja nostaa syytteen, jos asiassa ilmenneen uuden selvityksen mukaan päätös on perustunut olennaisesti puutteellisiin tai virheellisiin tietoihin.

4. Ylemmällä syyttäjällä on oikeus ottaa tämä asia uudelleen ratkaistavaksi. Valtakunnansyyttäjä käyttää kuitenkin tätä oikeuttaan yleensä vain, jos on perusteita epäillä syyttäjän ylittäneen harkintavaltansa, jos syyttäjän päätös on selvästi riittämättömästi perusteltu tai jos syyttäjäntoiminnan yhdenmukaisuuden tai tarkoituksenmukaisuuden valvonta edellyttää asian tutkimista. Asianomistaja saa vaatimuksensa aina tutkituksi nostamalla edellä 2 kohdassa todetun mukaisesti itse syytteen tuomioistuimessa.

Seuraamusluonteiseen} syyttämättäjättämispäätökseen liitetään lisäksi seuraava ROL 1:10:ään perustuva ohjaus:

5. Jos syyttämättä jätetty sitä vaatii, virallisen syyttäjän on saatettava syyllisyyttä koskeva ratkaisunsa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vaatimus on toimitettava syyttäjälle kirjallisesti 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona päätöksen tiedoksianto tapahtui. Postitse lähetetystä päätöksestä katsotaan syyttämättä jätetyn saaneen tiedon seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja on annettu postin kuljetettavaksi. Tuomioistuinkäsittelyn ajasta ja paikasta ilmoitetaan asianosaisille erikseen.

Lisäksi päätökseen liitetään sen (ja vain sen) syyttämättäjättämissäännöksen sisältö, jota päätöksessä on sovellettu, jollei sitä ole kirjoitettu päätöksen perusteluihin.

4 Arkistointi ja esitutkintapöytäkirjojen säilyttäminen

Kappale syyttämättäjättämispäätöstä arkistoidaan syyttäjäyksikössä.

Päätöksiin liittyvät esitutkintapöytäkirjat on säilytettävä siten, että ne ovat tarkastusta, tutkimusta tms. tarvetta varten helposti saatavissa. Näistä syistä pöytäkirjoja ei kuitenkaan tarvitse säilyttää kahta vuotta kauempaa päätöksen tekemisestä.

Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki

Valtionsyyttäjä Petri Jääskeläinen